sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Hedonismi

Mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi.

  • Filosofian oppi, joka asettaa mielihyvän keskeiseen rooliin.
  • Pohjimmainen idea on se, että kaikki voidaan arvostella sen mukaan kuinka paljon nautintoa ne tuottavat.
  • Hedonismi voi olla niin yksilöllistä kuin ihmiskunnan hedonismia
  • Tavoitellaan onnellisuutta tai nautinnon maksimointia

Kreikkalainen filosofi Epikuros

Epikurolaisuus:

  • Hedonismin edustaja Antiikin filosofiassa
  • Epikuros painotti esim. ystävien kanssa keskustelua, eikä ruumiillista nautintoa.
  • Painotti rauhallista mielihyvää
  • Hän itse eli hyvin niukasti, syöden lähinnä leipää

Sokrateen oppilas Aristippos

  • Perusti Kyreneläisen koulukunnan Antiikin Kreikassa
  • Vaikka Sokrates opetti toisenlaista filosofiaa Aristippos päätyi opettamaan hedonismia ja egoismia.
  • He olivat sitä mieltä, että tunteita on kaksi: nautinto ja tuska
  • Nautinto oli kaikkein:
    • Suurin hyvä
    • Onnellisuus ja ylin päämäärä
    • Nimenomaan nautinto ruumiillisena tyydytyksenä
    • Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria.

Epikurolaisuus:

Huonot puolet:

  • Unohtaa oman terveytensä ja ruumiillisen hyvinvoinnin
  • Voiko se mennä mielistelyksi ?

Hyvät puolet:

  • Ottaa huomioon lähimmäiset
  • Vaatimaton

Kyreneläisyys:

Huonot puolet:

  • Saattaa muuttua liian itsekkääksi, koska he tavoittelivat vain omaa hyvää.
  • Laiminlyö velvollisuuksiaan, esim. laskujen maksaminen

Hyvät puolet:

  • Osaa nauttia elämästä
  • Osaa pitää fyysisestä kunnostaan huolen

Esimerkki nykyajan hedonistista

  • Traditionaalinen hedonisti mässäilee, juo ja harrastaa ylenpalttista seksiä.
  • Vaikka seuraavana aamuna alkaisi työt ”kukonlaulun aikaan” mikään ei estä silti BILETTÄMISTÄ.
  • Seksin aikana toinen osapuoli saattaa tavoitella vain omaa mielihyväänsä --> Jättää toisen kylmäksi.
  • Osaa laukaista stressiä, eli pystyy heittäytymään myös vapaalle
Mira Rantanen, Liisa Vilen, Heidi Ruotanen ja Ida Halt

4 kommenttia:

kie7s1 kirjoitti...

Hedonismia eli narsismia? Narsismia eli hedonismia? Jos narsismi on äärimmäistä rakkautta itseensä, ja hedonismi äärimmillään pyrkimystä täydellisimpään nautintoon, niin eivätkös ne kulje käsikkäin kohti auringonlaskua? Luulisi että narsistille suurin nautinto olisi se nim. om. rakkaus itseensä, joten jos narsisti erakoituisi jonnekin metsän siimekseen itsekseen niin hän olisi luultavasti maailman onnellisin ihminen.Peili saattaisi olla hänelle erittäin tärkeä.
Koska ihminen ei toisaalta osaa määritellä "rakkautta", on vaikea mennä puhumaan narsistisesta rakkaudesta, sillä en ole varma haluavatko nämä henkilöt mahdollisesti lisääntyä itsensä kanssa vai mikä heissä on mennyt pieleen.
Nykyään ihmiset voidaankin luokitella enemmän hedonisteiksi kuin narsisteiksi, sillä he käyttävät muita ihmisiä välineinään, kuin kertakäyttötavaraa. Narsisti sulkeutuu itseensä ja kieltää itseltään muiden läsnäolon maailmassa.Jos narsisti saisi paljon rahaa käyttöönsä, ja laboratorion ja tiedemiehiä, niin yrittäisikö hän kloonata itseään? Päätyvätkö sairaimmat hedonistit ajan myötä narsismiin? Näitä ja kaikkea muuta aivan liikaa ja liian usein ilman vastauksia miettii
-puupää metianomi-

kie7s1 kirjoitti...

En tiedä tarkoitettiinko tässä narsistia psyykkisesti sairaana, vai oliko se arkikielen ilmaus itserakkaasta henkilöstä.

Narsisti ei suinkaan ole sulkeutunut omaan maailmaansa, eikä varmaankaan viihtyisi yksin metsässä itsensä kanssa. Päinvastoin, narsistilla saattaa olla hyvin heikko itseluottamus, jota pönkittämään hän tarvitsee muita ihmisiä. Narsisti on jäänyt kehityksessään lapselliselle tasolle: narsisti näkee muut ihmiset vain mahdollisuuksina hyötyä itse.

Narsisti on kyllä itserakas, mutta ei kovinkaan itseriittoisa. Narsisti tarvitsee muita henkilöitä hyväksikäytettäviksi ja alistettaviksi. Jos hänen ei onnistu hankkia ympärilleen tällaisia ihmisiä, saattaa siitä syntyvä turhautuminen saada yhtä vakavia seurauksia. Esimerkiksi Columbine High Schoolin verilöylyn toinen ampuja, Eric Harris oli FBI:n arvion mukaan turhautunut narsisti.

Hedonismista. Onko todella niin, että suurimman nautinnon saa viettämällä ylenpalttista elämää? Syömällä, juomalla, naimalla. Kaikkea koko ajan niin paljon kuin pystyy, välittämättä seurauksista? Itse ainakin saan suurimman hyvänolontunteen, kun syön hyvin, mutta en niin paljoa että lihoan. Tai kun juon, mutta en niin paljoa että menetän muistini ja päädyn oksentelemaan nakkikioskin kulmalle. Seksistäkin nautin eniten, kun tiedän myös kumppanini nauttivan. Voiko hedonisti miettiä seurauksia? Voiko hedonisti toimia myös epäitsekkäästi?

-deus ex aureum

kie7s1 kirjoitti...

Hedonistin keskeisin rooli on aiheuttaa itselleen hetkellistä mielihyvää tiettä määrä kerrallaan.

Ajatellaanpa Jantteria versus huumeet:

Artippoksen mukaan onnellisuus on hetkittäistä kivun lakkaamista. Esim. Jantteri hankkii huumeita. On siis kestettävä hetki kipua, vieroitusoireita ja piikin pisto.

Epikurolaisuus painotti kanssakäymistä ihmisten kanssa.
Esim. Jantteri myy itseään, jotta saa rahaa huumeeseen.Hän ei tiedosta tuottavansa toiselle mielihyvää, koska tarvitsee rahaa. Sovitaan miten kiksautetaan.

Hedonisti ei todellakaan ajattele seurauksia. Kuppa nupin vei.

-Kaptah-

kie7s1 kirjoitti...

En pidä hedonismiä ja narsismia samana asiana. Hedonismihän on itsensä palvomista mielihyvän takia. Narsisti taas käsittääkseni ei välttämättä tunne mielihyvää vaan hänelle itsekeskeisyys on pakkomielle. Hedonisti odottaa saavansa myös suunnatonta mielihyvää jatkuvasti, ei vain itsensä ihailua. Näkisin eron siinä, että hedonisti pitää itsekeskeisyyttä enemmän välinearvona kuin itseisarvona, toisin kuin narsisti.

ja kukapa ei itseään haluaisi kloonata, vaikka ei olisikaan narsisti? ;) naapuriani en kyllä kloonaisi, vaikka maksettaisiin. ja miksi kloonata itsensä muotokuvia, kun voi saada variaatioita rakastelemalla itsellensä oman lapsen.. vähän luonnollisempaa, toistaiseksi :D

- Jaakko Kulmala