Niin totanoinniin juu, että päivää vaan.
Edellisellä tunnilla luotiin patsaita, joilla piti kuvata yhteiskuntaa. Mikä on mielestäni merkillepantavaa on se, että vaikka oletettavasti olemme suhteellisen luovia otuksia ihmisten joukossa, niin silti kaikilla oli patsaassaan sama idea; ihminen on ahne, itsekäs ja häikäilemätön hirviö. Kaikista patsaista löytyi toisten kyykyttäjät, onnenonkijat, hylkiöt... Kuulostaako tutulta? No hitto, epäilemättä. Jokainen tunnistaa varmasti itsensä tuosta joukosta myös. Mikäli ei, voisi olla itsetutkiskelun paikka. Anteeksi nyt vaan.
"Tässä teille profeetat, kuuro, mykkä sekä sokea. Tavoillaan kuvaavat he totuutta, kenen kuvausta kumarrat?" kysyy Marko Annala. Hyvä pointti, todellisuus on olemassa vain siinä määrin, mitä me havaitsemme ulkopuolelta. Täysin aistihavaintojen varassa. Mikäli on syntynyt sokeana, kuurona, hajuaistittomana eikä tunne mitään, niin kuinka voi tietää mistään mitään? Aivot toimivat, mutta kuinka ne voivat luoda mitään ilman pohjaa millekään? Kuinka osaa kuvitella asioita, joista ei tiedä mitään? Kaikki mitä ihminen on ja tietää tulee ulkopuolelta. Edes musiikkimakumme ei ole oma, niin epämukavalta kuin se osaa kuulostaakin. Steven Pinker kirjoittaa, että aluksi ihminen on kuin tyhjä taulu, täysin muovattavissa ja johdateltavissa oleva otus. Kuulostaa pelottavalta, mutta jos mietitään esimerkkiä jonka tässä kappaleessa esitin, ei mitenkään mahdottomalta. Jos ei saa mitään havaintoja mistään, ei voi tietää mitään, eikä ole mitään ärsykkeitä mihin reagoida.
Selevää pässinlihaa. Kuinka ihmisistä sitten tulee mitä tulee? Itsekkäitä ja raadollisia otuksia, joiden suurin ja tärkein tavoite on olla aina paras kaikessa, vaikka sitten muiden kustannuksella. Ehkei nykyinen yhteiskunta anna muuhun mahdollisuutta? Who knows. Fiksut ovat keskusteluissaan väittäneet kivenkovaan, että anarkia ei toimi. Eikä kommunismi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, suurin osa vain jättää demokratian listasta pois. Millä perusteella demokratia sitten muka toimii? En minä ole vielä keksinyt yhtäkään. Harvainvalta se on, jos mikä. Valtion johdossa on vuodesta toiseen samat vanhat naamat, ammattipoliitikot, jotka paistattelevat vaalien välisen ajan tasaiseen tahtiin seiskan ja muun keltaisen lehdistön palstoilla. Ihmiset itse äänestävät nämä julkisuudenhaluiset sikariportaan kasvatit sinne takaisin, kerta toisensa jälkeen. Siellä he sitten tekevät niinkuin parhaaksi näkevät, kuinka ihminen nyt toimii. Omaksi parhaakseen. Loppujenlopuksi kukapa ei niin tekisi, mikäli hänelle siihen tilaisuus annettaisiin? Tilaisuus tekee varkaan. Lisäksi nämä ammattipoliitikot sulkevat eduskunnan ovet kaikilta, joita eivät sinne halua. Puoluekurilla heivataan mäkeen ne, joilla oikeasti on mielipiteitä.
Mikä sitten toimisi paremmin? No, ei mikään. Joku viisas-mies-jonka-nimeä-jaamo-ei-nyt-muista on sanonut, että demokratiakaan ei toimi, mutta on silti paras vaihtoehto muihin verrattuna. Suurin syy yhteiskuntamallien toimimattomuuteen on yllättäen ihminen itse. Kaikki on suunniteltu niin, että ihminen on tietynlainen olento joka toimii ihanteellisesti. Mallit toimisivat, mikäli kaikki olisivat täydellisiä. Mutta riittää, että löytyy yksi paskiainen miljoonan joukosta, ja se yksi hallitsee koko kansaa.
Yhteiskunnassa nostetaan jalustalle ne, jotka "menestyvät elämässä". Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa tienata mahdollisimman paljon ja tuhlata vielä enemmän. Veikko Huovinen kutsuu tätä hörköperseisyydeksi. Mutta miksi ihmisen täytyy tienata rahaa niin paljon kuin mahdollista? Hitto, sehän on vain painettua paperia ja ihmisen luomia keinotekoisia numeroita listoissa. Mihin rahaa tarvitaan? Vedetääs homma ruohonjuuritasolle. Ihmiset käyvät töissä tienatakseen rahaa. Rahaa tarvitaan hyödykkeiden ostamiseen. Hyödykkeet maksavat, koska niiden tuotanto maksaa. Niiden tuotanto maksaa, koska ihmiset eivät tahdo tehdä töitä ilmaiseksi. He eivät tahdo tehdä töitä ilmaiseksi, koska he haluavat ostaa hyödykkeitä, jotka eivät voi olla ilmaisia koska tuotanto maksaa, koska... Got the point? Eli, ihminen voisi saada saman lopputuloksen aikaan ihan ilman rahaakin. Ei se satalappunen sorvaa koneen rattaita, ei se satalappunen anna kipinää moottorille. Ei sillä voi edes pyyhkiä persettään! Silti ihmiset nostavat jalustalle sen, jolla niitä löytyy eniten.
Pikku-jaamo ei taas ymmärrä. On monta ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa. Ja tässä oravanpyörässä ollaan mukana kuitenkin, minkäs teet. Keep rollin' rollin' rollin'...
jaamou
16 kommenttia:
Rahasta. Raha on väline, jolle ihmiset ovat sopineet tietyn arvon. Kaupankäynnin käydessä hieman oravannahan vaihtamista monimutkaisemmaksi, on ollut ihan fiksua keksiä tällainen keino kauppaa helpottamaan. Vaikea kuvitella kävelevänsä prismaan vaikkapa pari fotarilla väännettyä kuvaa mukana (tämä siis nykyajan vastine esim. itse kasvatetuille porkkanoille) ja tarjota niitä vastineeksi ranskanperunoista ja uusista kengistä.
Raha merkitsee siis ostovoimaa. Tietysti sillä on vain välinearvoa. Toinen asia on miksi ihmiset ihannoivat sitten rahaa, elikkäs sitä mahdollisuutta ostaa mitä vaan. En minä osaa siihen mitään sanoa, mutta olisihan se helvetin hienoa jos olisi bemuun uudet kumit.
Mistä materiaaliset tarpeet oikeen tulevat? Ostan, siis olen olemassa?
-deus ex aureum
Yhdyn edelliseen. Raha. Raha tekee ihmisistä ahneita ja se antaa heille myös luvan arvostella muita ihmisiä heidän varallisuutensa kautta. Mutta rahaan liittyy myös kasvatus. Eikä rahan mahti ole iästä kiinni. Olimmepa tämän ikäisiä, teinejä tai jo "niitä vanhoja työelämässä", se millaisista perheistä ja tarkemmin kuinka varakkaista perheistä tulemme vaikuttaa asenteisiin. Niin nykyajan peruskoululaisissa kuin työikäisissäkin huomaa, miten rahalla pröystäillään ja valitaan "ystävät". Valitettavasti nykyajan yhteiskunta pyörii melkeinpä vain ja ainoastaan aina jossakin tapauksessa rahan ympärillä.
Nykyinen yhteiskunta manipuloi ihmisiä ajatukseen, että kaikki mitä näet mainoksissa, se sinulla pitää olla. Tarvitset juuri sitä nenäkarvan kiharrinta tai et kuulu joukkoon.
Rahalla saa, nykyään myös ne ystävät ja onnen...
-Ida
Aika on rahaa. Totta. Rahalla saa niin rakkautta kuin krääsääkin.
Omasta mielestäni on väärin luokitella ihmisiä heidän taloudellisen asemansa mukaan. Vähäosaisimmilla saattaa olla hienompi arvomaailma, koska heillä ei ole rahaa ja valtaa, he arvostavat sitä että heillä on toisensa ja ehkäpä myös vielä terveytensä. Luin jostain naurettavasta tutkimuksesta, että 100% lottovoittajista lihoaa. Hhhm. Aikamoinen yllätys. (huomaa sarkasmi)
Aika suuri osa lapsista, jotka kasvavat rahan keskellä, alkavat arvostamaankin rahaa eri tavalla kuin muut joilla sitä ei ole. Heille se on vain väline, jota saa aina kun haluaa. Jotkut "kultalusikka suussa syntyneet" yllättyvät pahanpäiväisesti kun he joutuvatkin tekemään töitä ja pärjäämään omillaan. APUA! Tiedän muutaman tapauksen, joiden isi maksaa ja isi antaa. (en siis halua yleistää, että kaikkien rikkaiden lapset ovat tällaisia, sen takia en käytä sanaa "ne") Olen joutunut neuvomaan kädestä pitäen yhdelle näistä, miten riisiä keitetään. Tämä mielestäni kuuluu edes jotenkin yleissivistykseen tai ainakin sitä täytyisi olla hieman oma-aloitteisempi ja lukea paketin ohjeet. Ehkä he eivät vain viiti, koska tulevaisuus on turvattu? Voidaan tätä ajattelua viedä pidemmällekin: masennutaanko sitä tulevaisuudessa kun ei olla koettu onnistumisen tunnetta tai olla saatu mitään aikaan? tiedä häntä. En kommentoi.
Mielestäni ne, joilla on rahaa, täytyisi auttaa vähäosaisia. En tarkoita sitä, että kaikki pitäisi antaa, mutta pieni apu on aina apu. Itsekin annoin pelastusarmeijalle pienestä opintotuestani rahaa montakin euroa, ihan vain siksi että hekin saisivat joulun. En kuittaa tällä olevani hyvä ihminen, kuittaan tällä tehneeni edes yhden hyvän teon. Mitkään hyvät teot eivät ole epäitsekkäitä. Ei tämäkään, koska minulle tuli siitä hyvä mieli. Mutta toisaalta, menetin kallisarvoista rahaa jolla olisin ruokkinut itseni pari päivää, ei haittaa silti. Oli se sen arvoista. Ei kaikkien hyvien tekojen pidäkään olla epäitsekkäitä. Eikös pääasia ole, että kaikki on tyytyväisiä?
Kommunistinen yhteiskunta olisi tavallaan ihanteellinen, mutta se ei todellakaan toimisi nykypäivänä eikä tule koskaan toimimaankaan. Ihmiset pitävät omaisuudestaan niin tiukasti kiinni etteivät he luovu niistä ase ohimollakaan. Sitä paitsi, jotkut eivät kestä ajatusta siitä, että kaikki olisivat rahallisesti heidän arvoisiaan. Muutenkin, jos olet tehnyt koko ikäsi kaiken jonkun asian eteen ja se alkaa tuottamaan tulosta jossain vaiheessa niin miksi luopuisitkaan siitä? "Mä tein, mun kunnia." En puolusta siivellä eläjiä tai onnenonkijoita, joten sen jonka olet rakentanut, on sinun. Mutta pääasia minulla oli tässä, että jos on paljon ja enemmän kuin tarpeeksi, mikset tekisi hyvää tekoa ja auttaisi niitä joilla on vähän ja ei läheskään tarpeeksi? Jakaisit rahallisen onnesi edes vähän. :)
Kiitos ja hyvää joulua.
oho. olen liisa siis:)
Tiedän kyllä, että nykyisin raha maailmaa pyörittää. Osittain siitähän tekstini kumpusikin, yritin vain tuoda hiukan erilaista näkökulmaa esille. Enkä ajatellut nostaa kirjoituksellani pöydälle niinkään taloudellista epäarvoisuutta, mihin muutama on nyt päättänyt kommenteillaan tarttua. Tiedän senkin, että tämmöistä sattuu. Shit happens.
Haluaisin siis vielä palauttaa keskustelun oikeille urilleen ja tarkentaa, että päällimmäisenä oli ajatus, että ihminen ei oikeasti TARVITSE rahaa mihinkään, se ei ole millään muotoa välttämätöntä. Silti käyttäydytään ikään kuin se olisi juuri elämän ja kuoleman kysymys. Ajatellaan ongelman olevan se, kun rahaa nyt ei satu olemaan kaikilla tasapuolisesti. Mitä vittua? Tämä on ihmisille niin tyypillistä, ensin luodaan ongelma, joka luo uusia ongelmia. Sitten aletaan ratkoa siitä pääongelmasta syntyneitä ongelmia, jotka johtavat uusiin ongelmiin ja niiden ratkaisemiseen. Kenelläkään ei käy mielessäkään tehdä mitään sille alkuperäiselle ongelmalle, koska kaikki ovat sen jo unohtaneet. Ongelma on raha itse, ei se, että sitä ei ole tasapuolisesti. Mutta eipä sille enää mitään voi tehdä, kun on kerran tälle linjalle lähdetty. Ei kukaan voi vain päättää, että rahaa ei tarvita, rahan käyttö lopetetaan. Voisi sanoa, että ihmiskunta kehityksineen on kuin juna ilman jarruja. Joku idiootti sen on pistänyt liikkeelle, eikä se pysähdy ennenkuin loppuu löpö tai tulee seinä vastaan.
jaamou
Mitäs Jaamou itse ajattelit asialle tehdä? Tai mitä oletat meidän muiden tekevän? Saatat olla oikeassa siinä, että alun perin juurin ei rahaa olisi tarvinnut keksiä laisinkaan, mutta aika vaikeaa olisi kuvitella maailmaa toimivana kokonaisuutena ilman minkäänlaisia vaihtovälineitä. Minä olen vahvasti sitä mieltä, että ihminen on itsessään itsekäs olento ja tahtoo luonnollisesti omaa parastaan. Jos Maajussi-Jussi ei pyydä Kaupunkilais-Kaisalta kasvattamistaan porkkanoista rahaa, oravannahkoja tai mitään muunkaantyyppistä konkreettista valuuttaa, pyytää hän varmasti sitten jotain epäsuorempaa. Jokainen voi sitten omassa likaisessa mielikuvituksessaan miettiä, mitä se on... Jos taas Naapuri-Niko antaa porkkanoista vaihdossa perunoita, eivätkö perunat ole silloin vähän niinkuin raha tänä päivänä?
Antaako Jaamou (tai te muut) omastaan muille odottamatta mitään vastalahjoja tai palveluksia? Enpä usko.
Irmelih
Joo tuota ymmärrän jaamou pointtisi ja tottahan se on, että mikä ihme tekee rahasta niin valtavan meriitin, että vaikka se tuottaa järkyttäviä ongelmia jatkuvasti suurelle osalle maailmaa, se on edelleen se kaikista suurin johtaja meille.
En kuitenkaan myöskään minä totta puhuen usko, että tästä enää olisi paluuta luontaiskauppa-aikaan. Tätä näkemystäni pystyn perustelemaan ainoastaan siten, että en myöskään uskoisi Japanin samuraihallituksen toimivan enää, en Aurinkokuninkaan yksinvaltiuden kukoistavan Ranskassa tai vaikkapa Suomalaisten talonpoikien lähtevän sotimaan pelkin nuijin ja seipäin. Ei sellaista vain tehdä enää, yhteiskunta ja maailma muuttuu, ja harmillisen usein se tekee sitä myös huonompaan suuntaan.
Sitten tuosta raha-asiasta haluaisin vielä vain sen verran sanoa, että esimerkiksi Suomesta löytyy erittäin vähän ns. sukurikkaita ihmisiä, joille raha on tullut rikkaan suvun kautta itsestään. Kyllä ne, jotka Suomessa voivat väittää tulevansa hyvin toimeen, ovat pääosin rahansa ansainneet järjettömällä työnteolla ja riskien ottamisilla.
Ja minä sanon, että silloin nuo työmyyrät sen myös ansaitsevat enemmän kuin ne sossun luukulla ravaavat pitkäaikaistyöttömät, jotka yksinkertaisesti ovat huomanneet tienaavansa paremmin näiden työmyyrien verorahoista kuin itse tekemällä työtä. Ja p.s: ne työmyyrät muuten maksavat vähintään puolet tuloistansa juuri sinne valtion verorahoihin.
Nyt kenenkään ei tarvitse rueta haukkumaan minua maanrakoon että on ihmisiä jotka ovat työkyvyttömiä jne jne. Minä en maininnut tässä ketään muita, kuin ne puliukot, pitkäaikaistyöttömät ja muut jotka ovat ITSE SAATTANEET ITSENSÄ siihen tilaan. Sairaat ja työkyvyttömät ovat asia täysin erikseen.
Vielä loppuun voin kertoa, että minä en kolmevuotiaana tunnistanut isääni, kun se tuli työmatkalta piipahtamaan kotona. Voisi sanoa että meidän perheen lapset on jääneet erittäin paljon isästä paitsi, koska se on ollut siitä asti kun minä muistan pyörittämässä firmaa ja on siellä edelleen. Silti se on maailman paras isä, vaikka meille ei rahaa ikkunoista ja ovista tulvikaan. Jotkut vaan jaksaa yrittää.
-Laura
Ihminen ei voi toimia pyteettömästi, koska yhteiskunta ei anna eikä ole todennäköisesti koskaan antanutkaan siihen minkäännäköistä mahdollisuutta. Ja olen samaa mieltä, ei tätä kehitystä pysäytä enää mikään. Kuten edellisessä kommentissani käytin esimerkkiä junasta, jotkut tätä kehitystä vastustavat ja muille rahojaan jakelevat pyhimykset ovat vain kärpäsiä joiden raatoja saa kaivella junan keulasta raapan voimin. En ole tietääkseni missään vaiheessa väittänytkään, että sille voisi yhtään mitään.
Enkä myöskään väitä olevani parempi ihminen, en edes hyvä. Todennäköisesti sieltä paskimmasta päästä. En minä kenellekään mitään jakele, ja voin tunnustaa sen ihan puhtaalla omallatunnolla. Olen itsekäs, ahne ja kaikkea siltä väliltä, olen siis vain ihminen. Ei kukaan odota minulta mitään muuta, eikä minua kiinnosta olla mitään muuta. En minä odota sitä keneltäkään muultakaan.
Joku hippi voisi inttää tuntikausia yltiöpositiivisesti, että jokainen teko merkitsee, jokainen teko on tärkeä, meillä kaikilla on merkitystä. Minä vaan sanon, että paskapuhetta. Jos minä jätän yhden hampurilaisen syömättä, niin ei se kenenkään afrikkalaisen hiv-lapsen pöytään ilmesty. Jos minä annan euron jollekin tekopyhälle kolikonkerääjälle, niin sehän ei mene koko maanosaa lähellekään. Vaikka tekisin mitä, niin ei sillä ole mitään väliä, niin surullista kuin se onkin.
Siinähän lähetätte rahaa tai mitä vain, jos siitä parempi mieli tulee. Tapansa kullakin.
jaamou
Miten voidaan sanoa, ettei yhteiskunta anna ihmisille mahdollisuutta johonkin? Emmekös me hyvät kanssaihmiset juuri viime tunnilla päätyneet patsasteluissamme siihen, että yhteiskunta on erilaisten ihmisten summa...
Irmelih
No jaamou tuossa nyt tiivisti melkoisen rehellisesti sen mitä minä en uskaltanut sanoa. Mutta erittäin totta se vain on, että ei täällä kukaan ole valmis luopumaan omasta hyvinvoinnistaan meille täysin tuntemattomien ja, niin ikävää kuin se onkin, suurelta osin myös välinpitämättömien afrikkalaisten takia. Me olemme vain niin perkeleen itsekkäitä ihmisiä, ainakin suurin osa meistä on.
Ja vielä viitatakseni tuohon aikaisempaan rahakeskusteluun, meillä Suomessa tuloerot eivät ole, eivätkä tule olemaan niin kauan kuin tämä verojärjestelmä pysyy, kovinkaan suuria. Mielestäni ne, jotka tekevät koko elämänsä työtä niska limassa ja elättävät sillä myös yhteiskunnan toisen puoliskon ovat ne muutamat hassut lanttinsa ansainneet, mitä käteen jää. Ostakoot niillä mersuja tai hienoja taloja, heidän itseansaitsemaa rahaansahan se on, eikä kenelläkään pitäisi olla siihen nokan koputtamista.
-Laura
Olen hieman eri mieltä tuosta että tämä kaikki voisi olla mahdollista ilmankin rahaa. Raha on kuitenkin aika olennainen osa ihmiskunnan kehitystä. Mietitäänpä..
Aluksi ei ollut rahaa. Kehittyi taito tehdä saviastioita, karjatalous, maanviljely, jonkinlainen rakennustaito.. Okei, tässäkään vaiheessa ei vielä tarvittu rahaa. Lypsetyn maidon saattoi vaihtaa vaikkapa pieneen määrään viljaa. Kuitenkin ajan kuluessa erilaisia hyödykkeitä syntyi lisää. Kohta oltiin tilanteessa että tyyppi jolla oli kananmuna tarvitsi köyttä. Köydenpunoja kuitenkin inhosi munia, joten muna oli vaihdettava ensin vaikkapa palaseen kangasta. Tuon kankaan taas saattoi vaihtaa pärekoriin, jonka pystyi vaihtamaan appelsiiniin. Appelsiini kelpasi köydenpunojalle paremmin kuin kananmuna, joten sen avulla saatiin vihdoin se köysi. Ymmärrätte varmaan miksi raha syntyi. Itse olen sitä mieltä että raha olisi kehittynyt jossain vaiheessa joka tapauksessa ja että koska ihminen on sosiaalinen olento, se on aika välttämätön juttu.
Mutta miksi raha sitten eriarvoistaa ihmisiä? Se onkin ihan toinen kysymys. On kuitenkin todettu että köyhien ja työttömien keskuudessa esiintyy selvästi normaalia enemmän vaikkapa masennusta. Ei voi kuin vetää sen johtopäätöksen että rahalla pystyy ostamaan myös onnea, sisältöä elämäänsä, seuraa ympärilleen ja sosiaalisen statuksen. Onneksi se ei kuitenkaan ole ainoa tapa hankkia noita asioita, eihän
Mikko
Tätä blogia lukiessa tulee ihmisestä kauhean negatiivinen kuva, mutta voidaanko me todella yleisesti sanoa, että ihimen on paha. Perustelen tätä ajatusta sillä, että suurin osa ihmisistä ei sodi ja tapa toisiaan, vaan elävät ihan tavallista elämää. Ovatko he siis "mutantteja" jotka sotivat? Vai voiko tämä ristiriita olla pätevä molemmin puolin?
Niin ja jos ihmisistä sanotaan, että he ovat riistäjiä, niin onko sekään välttämättä pahuutta. Riistäväthän eläimetkin luontoa ja toisia eläimiä.
Inka
Oletetaan, kuten jotkut täälläkin ovat sinisilmäisesti väittäneet, että ihminen pystyisi oikeasti toimimaan pyteettömästi ja epäitsekkäästi. Että ihminen ajattelisi yhteisön etua ennen omaa napaansa, että ihminen näkisi kokonaisuuden. Tällöin mikä ongelma olisi elää ilman minkäännäköistä kaupankäyntiä? Kaverille voisi heittää ihan hyvin sen köyden jota ei käytä, tai ylimääräisen appelsiinin jota ei syö, ilman vaatimuksia maksusta tai vaihtotavarasta.
Tämähän olisi ihanteellinen tilanne. Tämän takia minua ihmetyttääkin nämä ihmiset, jotka uskovat ihmisen kykyyn toimia epäitsekkäästi, eivätkä siltikään pysty edes kuvittelemaan maailmaa ilman rahaa tai kaupankäyntiä. Täällä vain päivitellään taloudellista eriarvoisuutta ja sitä, kuinka siihen on päädytty. Eikö kukaan muu huomaa tässä ristiriitaa? Ihmisen jokaiseen tekoon on jokin syy, ja väittäisin, että se on aina itsekäs. Teon kaikki syyt eivät välttämättä ole itsekkäitä, mutta ainakin osa on. Jos ihminen ei saa teosta itselleen jotain, ei hän tee sitä. Tämän takia tuollaista ihanteellista maailmaa ei ole mahdollista saavuttaa.
Ja mielestäni voin ihan hyvin sanoa, että yhteiskunta ei anna mahdollisuutta siihen. On totta, että yhteiskunta koostuu erilaisista ihmisistä, kaikista meistä, siinähän se onkin. Jos sattuisikin löytymään sellainen mutantti, kenessä ei ole itsekkyyden häivääkään... Muut vain käyttäisivät häntä häikäilemättömästi hyväkseen. Mitä mahdollisuuksia ihmiset silloin hänelle antavat? Me ihmiset, eli yhteiskunta.
Ihminen riistää, eläin riistää... Ihminen on siis samalla tasolla kuin eläin? Ihminen on ilmeisesti ainoa olio, joka saa toiminnallaan maapallon tuhon partaalle. Onhan ihminen siis jossain määrin ylivoimainen, muihin verrattuna ylivertainen.
En kuitenkaan ihan allekirjoita tuota väitettä, että ihminen ja eläin olisivat samalla tasolla. Onhan tuo väite melkoinen herja eläinkuntaa kohtaan. Mutta onneksemme eläimet eivät nykytietojen mukaan osaa ajatella kovinkaan pitkälle, joten tästä ei sitten kuitenkaan tule lajienvälistä maailmansotaa. Sitäpaitsi, monet eläin- ja olioyhdyskunnat vaikuttavat toimivan paremmin, tai ainakin tehokkaammin. Monestiko näkee esimerkiksi muurahaispesässä joukkotappeluita tai valta-asemasta riitelyä? Ihmisen hieno kyky ajatella tuntuu kääntyneen kokonaan itseään vastaan. Ihmisen pahin vihollinen on siis alusta alkaen ollut ihminen itse.
Onhan totta, että eläin- ja oliolajit taistelevat toisiaan vastaan. Tai no, ehkä taistelu on väärä ilmaisu. Sanotaanko näin, että kilpailevat olemassaolostaan. Varhainen lintu madon nappaa, kisu syö tipun, karhu syö kisun, norsu syö karhun jne. Eläimillä kyse on kuitenkin enimmäkseen ruoasta. Ihminen sen sijaan... Kuinka paljon eläimiä ihminen tappaa turhaan, ihan vain varmuuden vuoksi? Että ohops, tänään mätäni sata tonnia lehmää kun ei nyt kaupaksi mennytkään, mutta ei se mitään. Ihminen on omistajan elkein tullut myöhemmin hommaan mukaan asenteella "kaikki kaikkia vastaan" ja käyttää säälimättä hyväkseen kaikkea mitä voi, lopuilla ei ole mitään väliä. Eikä ole niillä hyväksikäytettävilläkään sitten, kun niistä ei ole enää mitään hyötyä.
Mikä ihminen siis on? Ihminen on loinen, joka käyttää muita ihmisiä, luonnonvaroja ja eläimiä kuten parhaaksi katsoo, eikä anna mitään takaisin.
Että näin. Hyvää kulutusjuhlaa, rakkaat hörköperseet.
jaamou
Jos minulla olisi Aikahyppymiehen tavoin kyky singahdella ympäri ämpäri lineaarista todellisuutta ja parkkeerata persaukseni milloin millekin aikajanan pystyviivalle, palaisin todennäköisesti patsastelun alkulähteille. Haluaisin selvittää, mikä oli se vaihtoehtoinen toiminto, jonka kehitin kuuntelun sijaiseksi, sillä en pinnistelyistä, ponnisteluista ja muista vastaavista vaivannäön toteutustavoista huolimatta löydä muististani merkintää tuosta Heidin mainitsemasta "yhteiskunta on jäseniensä summa"-mallisesta päätelmästä. Todennäköisesti yllättäisin itseni kaivamasta nenää ja ehkä jopa tarjoilemasta hajuvastaanottimeni antimia kiitollisuuttaan osoittaville opiskelutovereille, minkä vuoksi on ehkä parempi tyytyä haastamaan kyseinen näkemys näin jälkikäteen.
Joten: En Garde! Ollos haastettu! Tavalleni uskollisena päädyn jälleen kerran esittämään perimmäisen pointtini lyhyesti ja verraten ytimekkäästi vastapainona kaikelle sille loputtomalle läpinälle, joka kerta toisensa jälkeen kattaa 80% kommenttini kokonaispinta-alasta. Eli, jos yhteiskunta todellakin on vain jäsentensä tasa-arvoisesti muodostama kokonaisuus, millä perusteella omaa isänmaatamme on oikeutettua kutsua hyvinvointiyhteiskunnaksi. Ehkä "jäsentensä keskiarvo" olisikin parempi määritelmä tuolle ylevällä käsitteelle...
-mari-
Ensimmäisenä tekstistä heräsi kysymys: Miksi nähdä vaivaa? Miksi ihmisille pitäisi yrittää edes rakentaa minkäänlaista yhteiskuntarakennetta, poliittisia ideologioita tai vastaavia, vaikkeivat ne toimi, eivätkä ihmiset osaa käyttää niitä hyväksi? Luoko ihminen tällaisia "rakennelmia" oikeastaan vain tekemisen puutteessa? Miksi ihminen ei uskalla elää ilman sääntöjä, jotka, ei minkäänsorttinen jumala, vaan ihminen itse on luonut? Toisinaan sitä pohtii, että jahka Jean Paul Sartre oli sittenkin täysin oikeassa ajatellessaan, että ihminen on täällä vain sen takia, ettei uskalla poistaa itseään päiviltä...
-Antti Makkonen
Voiko kommenteista nyt tehdä johtopäätöksen, että "Homo homini lupus" eli ihminen on ihmiselle peto?
Niin ja ei se raha ainoa ahneuden aiheuttaja ole. Raha vaikuttaa ahneuden kautta. Varhaisen kristillisen opetuksen mukaan ahneus on yksi seitsemästä kuolemansynnistä.. Uskonto> synti> ahneus. Mutta kuka kantaisi syntisi, jos et sinä itse?
-Stella Polare-
Lähetä kommentti