Ludwig Wittgensteinin kielipeli-idea kolahti minuun täysillä tunnilla. Kielipeli tuntuu näin viestintää opiskelevana kovin kiintoisalta ja todenmukaiselta. Meillähän on selvästi elämässä ihmisiä, joiden kanssa ymmärrämme toisiamme melkein saumattomasti ja kuulumme selvästi samaan kielipeliin. Kuulumme sosioekonomisesti samaan luokkaan. Parisuhteessa on muodostunut selkeä omalaatuinen kielipeli, jonka vain nämä kaksi ymmärtävät. Lääkäri tapaa käytävällä toisen lääkärin ja kertoo lääketieteellisin termein hänelle löydöksestään- he kuuluvat samaan kielipeliin. Sairaanhoitajat eivät ihan yllä samaan, mutta ovat osin samassa kielipelissä mukana. Uskonnon yhdistäminen tähän teemaan lienee kyseenalaista, mutta mielestäni tämä kielipeli tulee sielläkin esiin. Rukoilu on oma kielipelinsä, jonka vanhurskaat muodostavat. Onko meillä viestinnän opiskelijoilla oma kielipelinsä? Jos on, onko se flashilla vai photarilla toteutettua?
-MarjaH
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
12 kommenttia:
Tervetuloa jargoniin!
- Irmelih
Itse en kyllä ihan vielä tässä vaiheessa kokisi kuuluvani mihinkään viestinnän opiskelijoiden kielipeliin koska tämän alan termistö on omalle kohdalleni sen verta vierasta. Mutta voi olla että siihen suntaan tässä opintoja jatkaessa tulee itse kukin valumaan. Kielipeli pystyyn ja veikkaampa että Flashillä se toteutuu.
- Caro -
Kielipeliä. Kyllä vain. Itselläni on ystäväporukka, joka on pitänyt enemmän tai vähemmän yhtä viimeisen seitsemän vuoden ajan. Ulkopuolista voi jopa ärsyttää käyttämämme kieli. "Skeek", "skost", aa sonk, älästi, jne, ovat sanoja, jotka ovat meille arkipäivää, suurimpaa osaa ne kummastuttavat. Ja ärsyttävät. Ärsyttävät siksi, että usein sanoihin vielä liittyy hyvin tavallisuudesta poikkeava äänensävy ja erityinen lausuminen, jonka tunnustan kuulostavan hyvin,hyvin ärsyttävältä.
Oman kielen muodostuminen kaveriporukoihin on ihan päivänselvää. Yksi mielenkiintoisimmista kielipeleistä on mielestäni kuitenkin viittomakieli. Itse en sitä osaa kuin aivan vähän, mutta olin kerran katsomassa jääpallopeliä, jossa samassa joukkueessa pelasi kaksi kuuroa. Samassa ketjussa. Pelin lopputulosta en muista, mutta oli aivan älyttömän hienoa katsoa, kuinka heidän yhteispelinsä toimi viittomakielen avulla. Ja siinä välissä he ehtivät vielä luistella ja tehdä pari maaliakin. Kunnioitettavaa.
Ruotsalaisella työpaikalla kiellettiin suomen puhuminen. Osa työntekijöistä on palkattu työhönsä siksi, että he puhuvat suomea. Perustelut tilanteeseen ovat aika kevyitä. Millä perusteella kukaan voi estää ihmistä harjoittamasta, käyttämästä omaa (toista) äidinkieltään? Eikö tämä ole kielipelin väärinkäyttöä?
äskeisen kirjoitti minna
hmm, minua vähän mietityttää tämä kielipeli.
olen kuullut sanottavan, että kulttuurit ovat syntyneet kielten pohjalta: on siis tietty sakki, joka pelaa peliä samoilla säännöillä, ja luo käsitteet eri asioille. vaikkapa sitten lääkärit. he ovat kehittäneet oman sanastonsa sisäelinsairauksille, ja vain nämä lääkärit tietävät, mitä mikäkin sana tarkoittaa - moni tavallinen pulliainen tuskin on edes kuullut niistä kaikista sisäelinsairauksista, mitä lääkärit luetteloivat päässään eri sanojen taakse. aivan. mutta eikö siitä seuraa samalla myös se, että lääkäreiden maailma on erilainen ja jollain tapaa laajempi kuin meidän omamme, sillä heidän peliinsä kuuluvat myös sisäelinsairaudet? me emme siis ymmärrä, koska emme tiedä näiden asioiden olemassaolosta. hämmennymme vain, että mistä lie puhuvat.
lääkäri voi olla myös innokas musiikin harrastaja. hänellä voi olla suuri joukko ystäviä, joiden kanssa hän pelaa heidän kielipeliään heidän luomilla säännöillään. sama lääkäri voi myös golfata, olla aktiivi taloyhtiön hallituksessa, ja omistaa mersun. kaikissa porukoissa on omat kielipelinsä ja sääntönsä.
entäpä elekieli? eri kulttuureissa lääkärin suuri virnistys voi saada täysin erilaisen vastaanoton.
minua kyllä ujosti ihmetyttää idea siitä, että voisi olla todella niin monta kielipeliä. jokaisella ihmisellä olisi jokaisen ihmisen kanssa omanlaisensa peli, koska kaikki ihmiset tulevat erilaisista taustoista lukuisten eri kielipeliänsä kanssa. eivätkö kielipelit muka vaikuttaisi toisiinsa? kuinka kaikissa voisi olla ne tietyt säännöt, joita aina tietyissä porukoissa noudatetaan? kuka ne keksii ja voiko niitä muuttaa? mitä jos ei pidäkään niistä? muuttuuko sääntöjä (esim. sanojen merkitykset: roskalaatikosta todella voi siis tulla jonkun koti jos sääntöjä muokkaa?) muuttamalla koko kulttuuri?
voisiko toista ihmistä ylipäänsä tuntea ollenkaan, koska kaikkiin hänen kielipeleihinsä on aikalailla mahdotonta päästä käsiksi: olisi siis tutustuttava jokaisen "kulttuurin" kieleen, ennen kuin voisi ymmärtää toista, joka näissä kaikissa peleissä on mukana. osa jää kuitenkin pimentoon. en minäkään kai yksinkertaisesti voi ymmärtää kaikkea niitä herra p:n sanoja armeijaan liittyen - voin minä tietty kuvitella mitä se "konahtaa" nyt mahtaa tarkoittaa ja miltä se tuntuu, mutta tuskin tiedän kun en ole kokenut. mutta tietääkö ne jampat sielläkään kurkkusalaateissaan tasan mitä kaveri yläpunkassa tuntee kun hän "konahtaa". kielipeleistäkö todella johtuu se, että joidenkin kanssa ei vain päästä pintaa syvemmälle?
ehkä jokaisella ihmisellä onkin vain oma kielipelinsä, ja toive siitä, että joku ymmärtäisi edes osan siitä, mitä kukin termi tarkoittaa. materialistisesti kunkin termin merkitys voi olla helpompi selvittää, mutta mennäänpä sitten tunnepuolelle.
tiia kuittaa, moikkamoi!
Tämä kielipeli on tosiaan jokapäiväistä. Varmasti jokasessa kaveripiirissäkin on näitä inside juttuja, jotka mielestäni voi lukea kielipeliksi. Monesti uuteen porukkaan mentäessä on ihan pihalla jos vähän väliä tulee jokin lausahdus suomen tai ulkomaankielellä ja sitten porukka repeää nauruun. "Öööh, nyt en ihan tajunnut." Silloin voi tuntea itsensä ulkopuoliseksi, mutta omassa kaveripiirissä tämä kielipeli yhdistää ja se on se mukava "oma juttu".
Työpaikoilla tosiaan alasta vähän riippuen kielipeli tulee siis esille ammattitermien kohdalla. Kokemuksen äänellä voinen kertoa, että mitä enemmän tätä kielipeliä työpaikalla osaa, sen paremmin tuntee kuuluvansa joukkoon ja ehkä jopa hiukan enemmän ammattitaitoisemmaksi, vaikka se ei välttämättä suoranaisesti siihen aina liitykään.
Kielipeli on yhdistävä tekijä monessa ryhmässä ja tietynlainen alakulttuurinen asia.
-Ida
Ensin ihmettelin sanaa kielipeli, kunnes lopulta tunnin kuluessa ymmärsin mitä kielipelillä tarkoitetaan, sehän on tätä kieltä mitä puhumme esimerkiksi kavereiden kanssa. Meillä jokaisella on elämässä ihmisiä, joiden kanssa ymmärrämme toisiamme jo puolesta sanasta, kuulumme siis samaan kielipeliin, joka helpottaa meidän kommunikoimista. Kaveripiirissä, parisuhteissa, koulu-ja työmaailmassa ja kaikkialla muullakin on omat kielipelinsä, joita siellä työskentelevät vain ymmärtävät. Äitini kanssa puhuessani minun on unohdettava kaikki lyhenteet joita käytän kaverieni kanssa, koska ei hän niitä ymmärrä. Saisin olla vain kokoajan selittämässä mitä mikin tarkoittaa, joten pääsen helpomalla, kun puhun hänen kanssaan ihan omaa kielipeliä käyttäen, mikä meille on ajan saatossa muodostunut.
Joskus lääkärissä käydessäni olen kauhulla lukenut lääkärin antamaa epikriisiä sairaudesta, että mitä kummaa tämä tarkoittaa? Silmät pyöreänä pyöritellyt paperia käsissäni. Onneksi olen kuitenkin selvyyden saanut kysymällä asiaa asiantuntijoilta. Tämä aluksi oleva oikosulku johtuu juuri siitä, että lääkäreillä on oma kielipelinsä ja oma termistönsä mitä he käyttävät.
Viittomakieli on mielestäni erittäin mielenkiintoinen kielipelin osa-alue, haluaisin oppia viittomakieltä, täytyy siis alkaa katsastaa kursseja joissa sitä voisi opiskella :D Olisi hienoa ymmärtää mitä he viestivät toisille ja mitä mikin sormien asento tarkoittaa. Olen joskus kauan aikaa sitten ollut viittomakielen kurssilla ja se oli jotenkin uskomattoman vaikeaa aluksi saada ne sormet taipumaan siihen suuntaan mihin niiden milloinkin piti. En muista enää mitää tuosta, se olisi kyllä hyvä taito osata.
Kielipeli toimii yhtenä yhdistävänä tekijänä joka yhdistää meidät johonkin porukkaan, esimerkiksi tiettyyn kaveripiiriin. Murteet ovat minun mielestä yksi esimerkki erilaisista kielipeleistä, eihän Keski-Suomalainen ymmärrä ensimmäisellä kuulemallaan kaikkea mitä Savolainen tarkoittaa, jos se sitä Savon-murretta "vääntää" oikein kunnolla.
-MR-
Kielipelejä juu, tästäpä tuli mieleen eräs "kielipeli" nimeltä Alias. Oletan nyt että jokainen on joko pelannut tai ainakin tietää mistä on kyse.
Pelattiin siis sitä porukalla pari viikonloppua takaperin Aliisan luona. Olen aina pitänyt itseäni siinä ihan ok-pelurina, en tosiaan loistavana mutta perus. Nyt olin aivan järkyttävän huono, selitin sitten Nellillä tai Aliisalle, tai jompi kumpi selitti mulle niin aina olin yhtä surkee.
Voiskohan olla, ettei meille oo kerenny tässä noin neljän kuukauden tuttavuuden aikana kerennyt muodostua sitä kaverien keskeistä yhteistä kieltä?
Samoin aina kun pelissä tuli se kohta, että yhden pitää selittää kaikille. Aliisa sitten rohkaisi mua ja sanoi että selitä pertta "tyttöjen kielellä", koska olimme tytöt vs. pojat. Noh rikuhan ne silti aina tiesi..
pelaan siis vissiin miesten kielipeliä jos jotakin :)
..
Toinen kielipeli mitä en osaa on sivistyssanat. Viime vuonna Alkio-opiston kirjoitusviestinnän opettaja saattoi yhdessä lauseessa sanoa muutamankin sanan jota en ymmärtänyt, mutta kun muut nyökyttelivät ymmärtämisen merkiksi niin pyysin sitten joululahjaksi ison sivistyssanakirjan. suosittelen lämpimästi, vaikken itse vielä osaa käyttää niin nyt sentään ymmärrän mistä on kyse! :)
-petra
Viime vuonna opiskelin journalistiikkaa avoimessa yliopistossa ja siellä tuli useaan otteeseen esille diskurssin käsite. Diskurssilla tarkoitettiin erilaisia puhuntoja, esittämisen muotoja, jotka vaihtelevat kulttuureittaan ja niitä määritellään kulttuurista käsin. Diskurssit ovat siis tavallaan kielipelejä. Minusta tuntuu, että kielipeleissä vallitsee limittäinen rakenne. Yksi ihminen ei ole vain ja ainoastaan yhden diskurssin alainen, vaan omaa tilanteeseen mukautuen useita eri käyttäytymis- ja viestimismalleja. Diskurssiin kuuluu myös nonverbaalinen vistintä. Kulttuuriimme kuuluu, että hautajaisiin pukeudutaan mustaan. Jos joku ilmestyy hautajaisiin pukeutuneena farkkuihin ja t-paitaan, pidetään häntä epäkunnioittavana ja yleistä "sääntöä" vastustavana. Vaikka tällaiset kapinalliset haluavat rikkoa diskurssin rajoja, tunnistavat he silti sen olemassaolon. Tämä sama pätee kielipeleihin. Usein ihmiset joko haluavat sulautua ja samaistua johonkin kielipeliin tai olla tietoisesti sitä vastaan. Tällöin muodostuu erilaisia alakulttuurien ryhmittymiä, jotka nivoutuvat tasoiksi ja muodostavat kulttuurin.
-hanna v.
Tästä kielipelistä pari sanaa. Tässä jo kohta neljän vuoden opiskeluaikana olen aina silloin tällöin tehnyt yhteistyötä muiden kulttuurialan opiskelijoiden kanssa. Ja olen aina sen jälkeen todennut, että vaatetusalan opiskelijat asuu omalla planeetallaan, viestinnän opiskelijat toisella ja musiikin opiskelijat kolmannella (järjestyksellä ei merkitystä). Näillä kaikilla on siis erittäin vahvat omat kielipelinsä jo ihan alusta asti. Ja kaikki (viestintä-vaatetus-musiikki) ovat täysin erilaisia. Eikä kielipeli välttämättä liity ollenkaan ammattisanastoon vaan se on jotain muuta yhdenmukaisuutta.
En osaa oikein määritellä mikä esim. musiikin opiskelijoita yhdistää, mutta kuitenkin ne on ihan erilaisia, kuin viestinnän tai vaatetuksen väki. Se on tosi mielenkiintoista huomata.
Muistan silloin, kun opiskelu alkoi täällä, tunteneeni yhteenkuuluvaisuutta ja jonkinlaista hyvän olon tunnetta siitä, että sai taas olla tekemisissä samanhenkisten tyyppien kanssa. Mun omassa kaveriporukassa (jotka ei ole täällä koulussa) kun ei ole sellaisia, joita kiinnostais samat asiat, joita täällä opiskelen.
T:Silja
Wittgensteinillä on ollut taatusti ongelmia "kielipelien" risteytymisen kanssa. Itselläni olisi ainakin ollut varmasti mielessä vain, että "kummalla revolverilla itseni viimeistelen, pienellä vai isolla?" , kun alkaa miettimään, että mitkä eri "kielipelit" milloinkin ovat käytössä. Esimerkkitilanne viestinnän ryhmästä: Savolainen punkmuusikko ja porilainen media-assistentti keskustelevat. Kuinka monta "peliä" tässä voi mahdollisesti olla käynnissä, kun keskustelun aiheena on pikkujoulut? Entäs projektityö aiheena "radion merkitys nykyaikana"? Onneksi ei tarvitse miettiä, jos ei välttämättä tahdo.
-Antti Makkonen
Vähän kommenttia sinne sun tänne ja omia ajatuksia.. Eli ei, sun ei tarvitse vetää nyt sitä hernettä sinne nekkuun, pliiis!
Eksyin sitten lukemaan mitä Wittgensteinin kielipelistä on kirjoitettu netissä.. Kyllä se "puhuttaa" muuallakin. Joten ei siis ihme, että siitä on täälläkin keskusteltu.
Tuli ihan aluksi mieleeni ne kulttuurit ja kylät Afrikassa, missä varsinaista yhteistä kieltä ei ole.. Mutta kyllähän heilläkin on oma kielipelinsä, eikö? Äännähdys ja inahdus + kehonkieli tarkoittaa että eipäs mennä naapurin vaimoa kokeilemaan ja missään vaiheessa ei "kunnollista" sanaa ole vaihdettu. (Kysykää kielitieteilijöiltä sanojen määrityksestä, jos jäi hämäämään.)
Vaan eipä tarvitse mennä merta edemmäs kalaan kun tulee tämä ihanainen kielimuuri eteen eli kielipelissä on paitsio. Valitettavasti puhun ihan omasta kokemuksesta. Rannikkolaisena olen välillä ihan ihmeissäni kun en sitten millään ymmärrä mitä ne toisen rajanaapurin vierestä tulleet oikein sanovat. Välillä tuntuu siltä, että olisi erotuomarille käyttöä. Olen (ihan vain muutaman kerran, yeah right!) törmännyt väärinkäsityksiin, kun samalla sanalla tarkoitetaankin jotain ihan muuta kuin mitä meillä "kotona päin".
Miten on mahdollista, että kulttuurialan opiskelijat ymmärtävät toisiaan, mutta eivät insinööriopiskelijoita? Onko kenties sittenkin musiikilla, vaatetuksella ja viestinnällä oma kielipeli? Mietinpähän vain..
-Stella Polare-
Lähetä kommentti