Parilla viime tunnilla on puhuttu mm. moraalista ja etiikasta. Yksi ydinkysymys näissä aiheissa on ainakin, miten erottaa oikea väärästä.
Voisiko se sääntö olla riittävä, että tee toisille kuten toivoisit itsellesi tehtävän? Kuulostaa hyvältä.. mutta sitten taas, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Tai voitaisiinko kenties tyytyä vain siihen ajatukseen, että kaikilla on joka tapauksessa oma yksilöllinen oikeudentajunsa. No niin tietenkin on, mutta voiko aivan kaikenlaisia oikea ja väärä -käsityksiä hyväksyä? Ei kai sentään ihan kaikenlaisia..
Onko teillä jokin tapa erottaa oikea väärästä?
Mikko
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
minä en usko mihinkään plusmiinus-listoihin, joita jotkin ihmiset vääntävät päiväkausia. toki isoja, moraalisia kysymyksiä on syytä pohtia kunnolla, mutta paperilapulle kirjoitetut plussat ja miinukset ovat vain pintapuoli asioista.
yleensä kuitenkin pyrin isoissa jutuissa menettelemään niin, että mahdollisimman harvalle tulisi paha mieli tai väärinkohdeltu olo. Toisaalta, tietyt tapaukset muodostavat poikkeuksen. Jos on viisi ihmistä vastaan paras ystäväni, niin kyllä minä parhaan ystäväni puolelle asetun. Asiasta riippuen tietenkin.
Itselläni ei ole mitään nyrkkisääntöä moraalin suhteen. En varmasti pääse huippusijoille moraalini kanssa, enkä sitä tavoittelekaan. Lähinnä tavoittelen puhdasta omaatuntoa ratkaisujeni suhteen.
Ja mielestäni kaikkea ei voi hyväksyä. Mutta ne mitä en itse hyväksyisi, joku toinen voi hyväksyä. Siinä taitaa olla yksi suurimmista syistä, miksi pidämme toisista ihmisistä, ja toisia on vaikea sietää...
minna
Jokaisen ihmisen pitäisi jollakin tasolla tietää mikä on väärin ja mikä oikein. Luulen, että jopa ne ihmiset (tavalliset pulliaiset tai maailman suurmiehet) jotka tekevät pienempiä ja isompiakin virheitä tai tekoja jotka tuomitaan vääriksi, tietävät että ne eivät ole oikein, mutta koska tavoittelevat vain omaa etuaan, tekevät sen eteen mitä hyvänsä. Eli se on sitten eri asia, miten omatunto ja moraali ovat pelissä mukana, mutta yleisesti kaikkien pitäisi kyllä (ainakin lakien ja terveen järjen piirissä) tietää mikä on oikein ja mikä väärin.
En voi sanoa, että tekisin usein oikein valitessani puolia tietyissä asioissa, mutta aina se ei ole helppoa tehdä vain oikein. Aina se omasta mielestä oikein, on toisen mielestä väärin. Olen päättänyt, että jos omatuntoni asian kestää (eikä se riko mitään sääntöjä), teen asian niinkuin itse parhaaksi näen. En jaksa miellyttää "oikeilla tai väärillä" valinnoillani muita, jossei ne loukkaa ketää sen suuremmin. Niin kun on huomattu, kaikkia ei voi miellyttää samalla kertaa.
-Ida
Yhdyn tässä oikein-väärin asiassa hyvin pitkälti minnan kantaan.
En usko että kukaan pystyy elämässään toimimaan jonkin tietyn ennalta määrätyn kaavan mukaan aina oikein. Tulee tilanteita, jolloin jokin teko on väistämättä jonkun kannalta väärin, teki sen sitten miten vain.
Uskallan väittää, että aika harva meistä toimii aina moraalisesti oikein, ja joskus se vääräkin voi opettaa ja kasvattaa paljon enemmän kuin kaidalla tiellä pysyminen.
Mielestäni siinä onkin juuri se elämän suola. Oppia kantapään kautta elämään niin hyvin kuin itse osaa ja pystyy. Virheistä oppii ja jotain sellasta..
-Laura
Hyviä ajatuksia täällä on esitetty.
Itse uskon että oikean ja väärän käsitystä muokkaa kuitenkin eniten ympäräröivä maailmamme. Eli se miten meidät on kasvatettu ja minkäläisessa kulttuurissa elämme.
Eli ilman malleja tuskin osaisimme määrittää oikeaa ja väärää mitenkään muuten kuin siltä kantilta mikä tuntuu itsestä hyvälle.
Tuolla tavalla ajattelu tuntuu vain aika itsekkäältä. Omassa elämässäni koitan löytää kultaista keskitietä valintojeni suhteen. Eli tehdä siltä kuin itsestä tuntuu oikealta mutta ajatella myös teon vaikutusta muihin.
Itseäni en kyllä lähtisi pitämää minään hyvän moraalin keulakuvana, mutta parhaani yritän. Enempää ei varmaan voi muiltakaan vaatia.
- Caro -
Tuota Idan kommenttia pällistellessäni intuitionismi losautti minua pesäpallomailalla päin näköä niin, että veri roiskui ja tukka pöllähteli. Jos kantaa pohditaan ameebaan verrattavissa olevalla alkeellisuudella, tuo "ihminen löytää intuitionsa kautta vastaukset eettisiin ongelmiin"- tyyppinen jorina vaikuttaa kaikessa vaaleanpunaisessa yksinkertaisuudessaan varsin suloiselta, mutta alkueläimen ei loppujen lopuksi tarvitse kehittyä meduusaa pidemmälle huomatakseen teorian ongelman ja löytääkseen ennen niin lutuisen näkemyksen makaamasta verissään soramontun pohjalta. "Mistä helvetistä tämä tähän ilmeistyi?" teoria korisee viimeisillä voimillaan ja painaa päänsä kivikkoon.
Tragediaa edeltävänä iltana kavalana metsästäjänä ja riistanäkemysten teurastajana tunnettu Subjektiivisuus oli pakannut kuokan ja lapion pick-upinsa lavalle ja kaivanut keskelle metsää kenenkään huomaamatta intuitionismin mentävän soramontun, joka nyt oli koitunut varomattoman teoriapoloisen kohtaloksi. Oivoi...
Mikäli perimmäinen pointtini ei kaikesta tästä draamasta huolimatta auennut kanssapohtijoilleni, tarjoilen auliisti näkemykseni vielä kertaalleen, kakkosnelosesta väännettynä. Eli: Kuka perkele on se kaikkivoipa diktaattori, jolla on kyky ulottaa intuitionsa käsittämään objektiivisesti koko maailman subjektiivisuus ja kenen perstuntuma loppujen lopuksi ylennetään globaaliksi moraalikäsitykseksi?! Mikäli edellinen tuntuu mallina vieraalta ja kolealta, ei syytä huoleen, sillä teorian vaatimuksia voidaan noudattaa myös hyväksymällä noin 6,6 miljardia erilaista moraaliarvostelmaa. Houkuttelevaa vai mitä?
joo ja siis edellinen terveisin mari
Marin verbaalinen ilotulitus taisi koitua conversation killeriksi tässä keskustelussa, joten kannan korteni kekoon ja komppaan Marin punaista lankaa kiukulla. Täysillä.
"Jokaisen ihmisen pitäisi jollakin tasolla tietää..." ja sitä rataa. Oletteko muuten miettineet, että mistä se niin sanottu jonkin tason tieto tulee? Eiköhän se ala muovautua meidän sievissä pikku päissämme jo ennenkuin edes tajuamme mitään. Ja tämä moraalikäsitys tulee nimenomaan ulkopuolelta - kuten itseasiassa kaikki muukin - eikä mistään muualta.
Kasvatus, kulttuuri... Hienoja sanoja. Olen myös kovasti sitä mieltä, että ne vaikuttavat eniten meidän muovautumiseemme siitä tiedottomasta pikku paskamasiinasta tähän, mitä nykypäivänä olemme. Oletteko rakkaat ystävät koskaan miettineet, että miksi pikkuisena pallerona sai jatkuvasti kuulla valitusta pahimmillaan koivunniemen herran avustamana? Ettei vain johtuisi siitä, ettei silloin ollut vielä mitään mystistä perstuntumaa siitä, mikä on oikein ja mikä väärin. Tämä mystinen perstuntuma tuli sitten vasta jälkeenpäin ilmettyään ensin ikävänä poltteluna ja istumisvaikeuksina. Pennut ovat jatkuvasti pahanteossa ja oppivat vitsan avustamana mitä saa, ja mitä ei saa tehdä.
Sieltä varhaisesta lapsuudesta nämä käsitykset kumpuavat. Voi olla, että niin sanotussa aikuisten maailmassa löytyy jonkinnäköinen yleinen linja, joskin hutera, huojuva ja kovasti joka suuntaan venytetty. Toki myös joidenkin mielestä enemmän tai vähemmän kieroutuneita moraalikäsityksiä löytyy erilaisista syistä johtuen, mutta tuskin muutenkaan löytyy kahta tasan samanlaista käsitystä siitä, mikä on oikein ja mikä ei.
Itse en kyllä jaksa vaivautua miettimään, että mitä tästä ja tästä nyt koituu sille, tälle tai tuolle. Ei elämässä muuten mitään muuta ehtisi tekemäänkään. Kaikkiahan kun ei jokatapauksessa pysty miellyttämään, niin miksi edes yrittää. Teen niinkuin teen, kuten itsestäni parhaalta tuntuu. Toisille se ehkä sopii, toisille ehkä ei. Ehkä minua ei juurikaan kiinnosta.
jaamou
Marilla on pointti sivistyssanojen ja pyörryksiinpuhumisen alla. Heitänpä vielä tähän komppauksen lisäksi sellaisen pointin, että mitä jos ketään ei kiinnostaisikaan, eikä kukaan miettisi näitä asioita? Kuinka ihmiset sen jälkeen toimisivat?
-Antti Makkonen
Mitenköhän tänne uskaltaa mitään kirjoittaakaan kun jokaisen sanomisia irrotellaan kontekstistä ja toisten mielipiteitä riepotellaan miten sattuu?
Onko siis oikein kirjoittaa mitä itse ajattelee asioista ja miten luulee toisen ajattelevan ilman fyysistä kommunikointia? Entä jos silloin itse onkin tehnyt väärin? Ja kuka määrittelee sen väärän ja oikean?
Ollakko ameeba vai eikö olla, kas siinä pulma!
-Stella Polare-
Tarkoitukseni ei todellakaan ollut suorittaa vajavaista ruumiinavausta Idan kommentille tai hyökätä kenenkään henkilökohtaista ajatusmaailmaa vastaan, vaan osoittaa kommentissa mainitun ajattelumallin perimmäinen epäkohta. Kyse ei siis ollut kommentin kirjoittajaan kohdistuvasta arvostelusta, vaan puhtaasti intuitionismin epäkohtien esiintuomisesta. Mitä tuohon "fyysiseen kommunikointiin" tulee, myönnän itseilmaisuni olevan luokitukseltaan provosoivaa niin kirjallisissa kuin live-tuotoksissanikin. Tämän vuoksi olenkin ottanut blogissa kantaa omalla nimelläni, jotta kaikki, joissa kirjoitukseni herättivät jonkin laatuluokan tuntemuksia, ovat tervetulleita vääntämään asiasta kanssani kasvotusten. Mielipide-eroista voidaan keskustella ystävällismielisesti ja vastapuolta kunnioittaen niin, ettei kummankaan osapuolen tarvitse tuntea tulleensa loukatuksi.
Ja luonnollisesti sanomisiaan edellisessä tarkensi mari...
Lähetä kommentti