EUDAIMONISMI
- Aristoteleen ajatuksiin pohjautuva eettinen suuntaus, joka korostaa onnellisuutta eli toiminnan tavoite on tai tulee olla onnellisuus
- Kuuluu seurausetiikan alaisuuteen
- Kiistelty siitä, täytyykö onnellisuuteen johtavan teon olla hyvä ja eettisesti oikein vai pitääkö sen vain ennen kaikkea tuottaa onnellisuutta itselle
esimerkkejä kiistelystä
a) Vankilapako eli mies on tuomittu vaikkapa murhasta, mutta hänen vaimonsa rakastaa häntä niin paljon että auttaa hänet karkuun. (miten? katsokaa seuraava jakso!)
ELI: Päämäärä tärkeämpi kuin teko. Vaimon teko oli eettisesti väärin ja yleisesti paheksuttava, mutta se teki vaimon itsensä onnelliseksi.
b) Koiran hankkiminen jostain hylättyjen eläinten kodista.
ELI: Teko on yleisesti hyväksyttävä ja oikein ja aiheuttaa (siitäkin huolimatta:) myös tekijälleen hyvän ja onnellisen mielen.
Kiittäen,
Satu, Laura, Minna ja Petra
8 kommenttia:
Kun tätä aihetta viime torstaina hiki päässä mietittiin filosofian tunnilla, se tuntui erittäin sekavalta ja käsittämättömältä. Mutta jälkeenpäin asiaa pohdiskeltuani (käytin siis tähän koko viikonlopun enkä käynyt yksissäkään pikkujouluissa;) tuohan on ihan itsestään selvää ja jopa normaalia.
Eivätkös kaikki ihmiset elämässään pyri onnellisuuteen, ainakaan minä en tunne yhtäkään ihmistä, kuka haluaisi epätoivoisesti olla erityisen onneton. Ja tähän onnellisuuteen pyrkiessään ihmiset tekevät sekä niitä hyviä, että vähemmän hyviä tekoja.
Nykymaailmassa on tuskin olemassa tyyppiä, joka ei kertaakaan elämässään hairahtuisi "kaidalle polulle" eli niin sanotusti toimisi ystäviensä, tuttavapiirinsä tai vaikkapa yhteiskunnan kannalta väärin, mutta useinmiten tällä hän pyrkii saavuttamaan jonkinlaista onnea, oli se sitten fyysistä mielihyvää tai sitä jotakin henkistä onnen tunnetta.
Tämä tutustumisemme tuohon Aristoteleen oppiin oli hyvin lyhyt ja pinnallinen, mutta sen perusteella voisin kyllä väittää olevani Eudaimonisti. Kyllä se ainakin hienolta kuulostaa..
-Laura
Tuo onnellisuuden saavuttaminen se vaan on kovin kinkkinen juttu. Kuvitellaan vaikka tilanne, että haluat hirveästi jotakin asiaa ja jos saat sen, tulet todella onnelliseksi. Tietenkin silloin tavoittelet jotakin asiaa. Mutta entäs jos näin tekemällä teetkin jonkin toisen ihmisen onnettomaksi? Eudaimonisti voisi väittää, että sillä ei ole mitään väliä, sillä oma onnellisuus on tärkeämpää. Mutta entäs jos tuollaisesta "itsekkyydestä" tuleekin sitten paha mieli, eikä lopussa seisovasta onnellisuudesta sitten voikaan nauttia. Onko eudaimonisti enää audaimonisti?
Mutta entäpä jos kyseessä oleva henkilö luopuukin omasta päämäärästään, ettei satuttaisi toista ihmisoliota? Teoreettisesti ajateltuna eudaimonisti olisi sitten onneton. Vai olisiko? Minulle ainakin tulee yleensä hyvä mieli siitä, jos olen onnistunut auttamaan jotakuta toista ihmistä. Eli entäpä jos eudaimonistimme tietentahtoen päättäisikin luopua unelmastaan tehdäkseen hyvin kanssaihmiselleen, vaikka hän ei sitten saavutakaan unelmiaan ja onnellisuutta. Hän voi silti olla hyvillään toisen ihmisen puolesta. Mutta onko hän sitten enää eudaimonisti? Apua. Menin ihan sekaisin.
No jospa jatkan myöhemmin jos saan tähän jotain järkeä.. ;) selventäkää muut ajatuksiani!
aargh.. siis irmelih on tuon heidin takana!
terveisin,
Irmelih
"On olemassa vain yksi synnynnäinen harhaluulo, ja se on se, että olemme olemassa ollaksemme onnellisia"
-Arthur Schopenhauer
Kiitos ja hyvää yötä.
-mari-
kyllä minä ainakin pyrin onnellisuuteen. tämä maailma jossa elän, pitää kyllä huolen siitä, että palaudun maanpinnalle ennenkuin onnellisuuteni pääsee jonnekin uusiin mittasuhteisiin. Onneton en silti ole.
Heidi kirjoittikin lähinnä tuosta, josta on kiistelty, eli pitääkö teon olla kaikinpuolin hyvä ja oikein, vai riittääkö pelkkä itselle tuotettu onnellisuus eudamonismiksi. Minä en sitä tiedä, joten vastausta kysymykseen ei heru. Kauniimpihan teko tietenkin on, jos se on kaikinpuolin hyvä ja oikein.
Josta taas päästään siihen mikä on kenestäkin hyvä ja oikein. Onko oikein, että avioliitossa olevat mies ja nainen käyvät molemmat tahoillaan vieraissa, koska heidän suhteensa on onneton ja he ovat päätymässä avioeroon? Onko teko oikeampi, jos he, joiden luona he käyvät, ovat myöskin samassa tilanteessa oleva aviopari?
ikäänkuin neljä onnetonta tulisi onnellisiksi. oikein,väärin?
minna
Jokainen alitajuisestikin asioita tehdessään ajattelee varmasti ensin, että voi jos tuon tekisin tai tuon saisin tulisin onnelliseksi. Se, miten muut ihmiset siihen asiaan vaikuttavat, tulee vasta myöhemmin, jos tulee laisinkaan. Jokainen siis hakee omaa etuaan ja onnellisuuttaan ensisijaisesti, eikä siinä mielestäni ole mitään väärää, jos siis ajatellaan ihan arkipäiväisiä asioita. Vai kuinka moni voi sanoa haikaillessaan uusista kengistä tai tuikusta bemarista näyteikkunassa, että ajattelisi ensimmäiseksi, miten ystävät tulisivat onnellisiksi jos voisivat lainata noita minulta? Jooop, tuskin kovin moni.
Toinen asia sitten on, jos tavoittelee onnea toisen kustannuksella, niinkuin viitaten minnan kommenttiin. "Olen onneton tässä suhteessa, mutta kun petän tuon toisen kanssa joka on kivempi, tulen onnelliseksi." Parisuhteen toinen osapuoli siis tulee onnettomaksi toisen pettäessä, joten tässä tapauksessa onnellisuuden tavoittelu on mielestäni itsekästä ja se loukkaa toista.
Vaikeita asioita nämä onnellisuuden käsitteet, ja vaikeaa olla koko ajan onnellinen.
-Ida
niin siis mikäli käsitin tuon minnan pointin oikein niin kuvitellaan että petra on onneton avioliitossa mikan kanssa ja mika onneton petran kanssa. toisaalla taas kuvitellaan toinen aviopari friida ja repe jotka ovat myös onnettomia toistensa kanssa.
sitten kauniina päivänä petra tapaakin repen ja ai että on makiaa. samoin mika ja friida kohtaavat samoin seurauksin ja vaikka moraalisesti väärin tämä kaikki onkin niin kaikki ovat silti tyytyväisiä.
tuohan ois oikein ideaali tilanne jos parit menis päikseen ja kaikki olis happy happy joy joy.. :D
esimerkistä tämä käy siinä missä muutkin, samaa sarjaa tuon meijän vankilapakoesimerkin kans jossa päämäärä (tässä tapauksessa neljän ihmiset onnettomuus muuttuu onnellisuudeks mut eri ihmisen kans) on tärkeempi kuin teko (tässä siis yleisesti paheksuttava aviolupauksen rikkominen) :)
-petra
Onnellisuusopin päämäärähän ei ollut teko vaan positiivinen elämä.
Juttu tais pyöriä vieraissa juoksemisen ympärillä. Otetaanpas esimerkki Possu:
Se on "possun", joka käy vieraissa. Jos homma jatkuu niin sitten se on "Törkypossu".
"Possun" näkövinkkelistä ajatellen, vieraan karsinaan karkaaminen ei ole väärin.
On piristävää lussuttaa vierasta nänniä. Petetyllä voi olla esim. pahna täynnä pieniä saparoita, eikä hänellä ole aikaa piristää "Possuansa".
Johtopäätös!
Tyytyväinen sika jolla on mielekästä toimintaa on Onnellinen.
Aika piikikästä ja sikamaista hommaa.
-Kaptah-
Lähetä kommentti