Hymystä

Tänään keskustelimme mielestäni monista mielenkiintoisista ja nimenomaan arkipäivässä koettavissa olevista asioista ja ilmiöistä. Ensimmäisenä mieleeni nousi keskustelu ihmisten tavasta hymyillä puollustukseksi.
Omassa elämässäni koitan hymyllä päästä paikoitellen pinteestä ja uskomattoman monesti kyllä hymy tarttuu ja auttaa asioiden käsittelyä. Uskallan väittää myös, että puhessani puhelimessa hymyni kuuluu äänestä ja luo heti positiivisemman kuvan kanssapuhujalle vaikkei hän sitä näekään. Hymyllä on siis väliä, mutta onko sillä merkitystä onko hymy aito vai jopa ns. kestopepsodentti?
Itse olen tietenkin testien fani, joten kaivoin googlettamalla esiin aiheeseen liittyvän testin. Eli osaatko erottaa teennäisen hymyn aidosta hymystä? Itse olen tämän tehnyt jo jokin aikaa sitten ja pärjäsin siinä todella hyvin, mutta olisi kiva kuulla muiden tuloksista ja mielipiteistä kyseistä testiä kohtaa. Kokeilkaapa täältä: http://www.bbc.co.uk/science/humanbody/mind/surveys/smiles/

- Caro -

Hyve-ettiikka

Hyve-etiikka pyrkii kertomaan miten ihmisen tulisi elää. Se määrittää ne luonteenpiirteet tai ominaisuudet, joita ihmisellä tulee olla, jotta tämä voisi elää hyvän elämän. Hyveet ovat arvokkaita luonteenpiirteitä tai ominaisuuksia, joita voidaan kehittää harjoittelemalla ja oppimisen avulla. Tavoitteena on elää tasapainoinen ja hyvä elämä.

Hyve-etiikan juuret ovat Antiikin Kreikassa ja eritoten Aristoteleen filosofiassa. Myös antiikin filosofi Platon on yksi hyve-etiikan tunnetuimpia edustajia. Antiikin Kreikassa hyveet liittyivät elämään kaupunkivaltiossa. Tärkeimpinä hyveinä pidettiin viisautta, rohkeutta, oikeamielisyyttä ja kohtuullisuutta. Kristillisenä aikana puolestaan korostettiin uskoa, toivoa ja rakkautta.

Hyve-etiikan ongelmia ovat muun muassa: Mitä asioita voidaan pitää hyveinä? Entä paheina? Millaisia valintoja hyveellisen ihmisen odotetaan tekevän? Onko eri ihmisillä (esim. eri ammattiryhmillä) erilaisia hyveitä? Tekevätkö hyveet ihmisen onnelliseksi? Onko rohkeus hyve? Onko uhkarohkeus tyhmyyttä? Missä kulkee raja?

Erilaisia etiikan näkökulmia ovat esim. velvollisuusetiikka tai seurausetiikka, jotka keskittyvät ihmisten toimintaan ja aikaansaannoksiin. Hyve-etiikan näkökulma on miten ihmisen pitäisi elää:

Kysymys: Miten minun tulisi elää?
Vastaus: Kehittämällä hyveitä, sillä hyveet saavat elämän kukoistamaan.
Johtopäätös: Mistä ihminen tulee onnelliseksi on ok, jos siitä ei ole haittaa muille.

Hyve-etiikasta kertovaa kirjallisuutta: Platonin Valtio ja Aristoteleen Nikomakhoksen etiikka

Tekijät: Mari, Silja, Niina, Antti, E0899

Goetheläinen havainto

Tiialle oli pakko kommentoida aiheeseen Tietoa tietoa, suklaasta.

Mistä tiedät että suklaa on suklaata kun näet sen? Varmasti teoria ja aistit törmäävät yhteen.
Goethen värioppi ei ole tieteellisesti arvostettu, mutta objektia tutkittaessa meillä on siitä havaintoja ja kokemuksia. Goethen mukaan väri on valon ja ilmiön lapsi.

Tarkastellaanpa sitä suklaata empiirisesti ilmiönä ja Havaitaan eri yhteyksiä, oivalletaan ne ja johtopäätöksenä tulee tietysti Ymmärrys. Ymmärtämällä asioita tuotamme tiedostamatta tietoa.

Tabermainen oodini suklaalle."Riisuttua todellisuutta ja ripaus aistittavuutta - Suklaa".
Namiskuukkelia

-Kaptah-

Wittgensteinin kielipeli

Ludwig Wittgensteinin kielipeli-idea kolahti minuun täysillä tunnilla. Kielipeli tuntuu näin viestintää opiskelevana kovin kiintoisalta ja todenmukaiselta. Meillähän on selvästi elämässä ihmisiä, joiden kanssa ymmärrämme toisiamme melkein saumattomasti ja kuulumme selvästi samaan kielipeliin. Kuulumme sosioekonomisesti samaan luokkaan. Parisuhteessa on muodostunut selkeä omalaatuinen kielipeli, jonka vain nämä kaksi ymmärtävät. Lääkäri tapaa käytävällä toisen lääkärin ja kertoo lääketieteellisin termein hänelle löydöksestään- he kuuluvat samaan kielipeliin. Sairaanhoitajat eivät ihan yllä samaan, mutta ovat osin samassa kielipelissä mukana. Uskonnon yhdistäminen tähän teemaan lienee kyseenalaista, mutta mielestäni tämä kielipeli tulee sielläkin esiin. Rukoilu on oma kielipelinsä, jonka vanhurskaat muodostavat. Onko meillä viestinnän opiskelijoilla oma kielipelinsä? Jos on, onko se flashilla vai photarilla toteutettua?
-MarjaH

Ihminen versus ihminen

Niin totanoinniin juu, että päivää vaan.

Edellisellä tunnilla luotiin patsaita, joilla piti kuvata yhteiskuntaa. Mikä on mielestäni merkillepantavaa on se, että vaikka oletettavasti olemme suhteellisen luovia otuksia ihmisten joukossa, niin silti kaikilla oli patsaassaan sama idea; ihminen on ahne, itsekäs ja häikäilemätön hirviö. Kaikista patsaista löytyi toisten kyykyttäjät, onnenonkijat, hylkiöt... Kuulostaako tutulta? No hitto, epäilemättä. Jokainen tunnistaa varmasti itsensä tuosta joukosta myös. Mikäli ei, voisi olla itsetutkiskelun paikka. Anteeksi nyt vaan.

"Tässä teille profeetat, kuuro, mykkä sekä sokea. Tavoillaan kuvaavat he totuutta, kenen kuvausta kumarrat?" kysyy Marko Annala. Hyvä pointti, todellisuus on olemassa vain siinä määrin, mitä me havaitsemme ulkopuolelta. Täysin aistihavaintojen varassa. Mikäli on syntynyt sokeana, kuurona, hajuaistittomana eikä tunne mitään, niin kuinka voi tietää mistään mitään? Aivot toimivat, mutta kuinka ne voivat luoda mitään ilman pohjaa millekään? Kuinka osaa kuvitella asioita, joista ei tiedä mitään? Kaikki mitä ihminen on ja tietää tulee ulkopuolelta. Edes musiikkimakumme ei ole oma, niin epämukavalta kuin se osaa kuulostaakin. Steven Pinker kirjoittaa, että aluksi ihminen on kuin tyhjä taulu, täysin muovattavissa ja johdateltavissa oleva otus. Kuulostaa pelottavalta, mutta jos mietitään esimerkkiä jonka tässä kappaleessa esitin, ei mitenkään mahdottomalta. Jos ei saa mitään havaintoja mistään, ei voi tietää mitään, eikä ole mitään ärsykkeitä mihin reagoida.

Selevää pässinlihaa. Kuinka ihmisistä sitten tulee mitä tulee? Itsekkäitä ja raadollisia otuksia, joiden suurin ja tärkein tavoite on olla aina paras kaikessa, vaikka sitten muiden kustannuksella. Ehkei nykyinen yhteiskunta anna muuhun mahdollisuutta? Who knows. Fiksut ovat keskusteluissaan väittäneet kivenkovaan, että anarkia ei toimi. Eikä kommunismi. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, suurin osa vain jättää demokratian listasta pois. Millä perusteella demokratia sitten muka toimii? En minä ole vielä keksinyt yhtäkään. Harvainvalta se on, jos mikä. Valtion johdossa on vuodesta toiseen samat vanhat naamat, ammattipoliitikot, jotka paistattelevat vaalien välisen ajan tasaiseen tahtiin seiskan ja muun keltaisen lehdistön palstoilla. Ihmiset itse äänestävät nämä julkisuudenhaluiset sikariportaan kasvatit sinne takaisin, kerta toisensa jälkeen. Siellä he sitten tekevät niinkuin parhaaksi näkevät, kuinka ihminen nyt toimii. Omaksi parhaakseen. Loppujenlopuksi kukapa ei niin tekisi, mikäli hänelle siihen tilaisuus annettaisiin? Tilaisuus tekee varkaan. Lisäksi nämä ammattipoliitikot sulkevat eduskunnan ovet kaikilta, joita eivät sinne halua. Puoluekurilla heivataan mäkeen ne, joilla oikeasti on mielipiteitä.

Mikä sitten toimisi paremmin? No, ei mikään. Joku viisas-mies-jonka-nimeä-jaamo-ei-nyt-muista on sanonut, että demokratiakaan ei toimi, mutta on silti paras vaihtoehto muihin verrattuna. Suurin syy yhteiskuntamallien toimimattomuuteen on yllättäen ihminen itse. Kaikki on suunniteltu niin, että ihminen on tietynlainen olento joka toimii ihanteellisesti. Mallit toimisivat, mikäli kaikki olisivat täydellisiä. Mutta riittää, että löytyy yksi paskiainen miljoonan joukosta, ja se yksi hallitsee koko kansaa.

Yhteiskunnassa nostetaan jalustalle ne, jotka "menestyvät elämässä". Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että kannattaa tienata mahdollisimman paljon ja tuhlata vielä enemmän. Veikko Huovinen kutsuu tätä hörköperseisyydeksi. Mutta miksi ihmisen täytyy tienata rahaa niin paljon kuin mahdollista? Hitto, sehän on vain painettua paperia ja ihmisen luomia keinotekoisia numeroita listoissa. Mihin rahaa tarvitaan? Vedetääs homma ruohonjuuritasolle. Ihmiset käyvät töissä tienatakseen rahaa. Rahaa tarvitaan hyödykkeiden ostamiseen. Hyödykkeet maksavat, koska niiden tuotanto maksaa. Niiden tuotanto maksaa, koska ihmiset eivät tahdo tehdä töitä ilmaiseksi. He eivät tahdo tehdä töitä ilmaiseksi, koska he haluavat ostaa hyödykkeitä, jotka eivät voi olla ilmaisia koska tuotanto maksaa, koska... Got the point? Eli, ihminen voisi saada saman lopputuloksen aikaan ihan ilman rahaakin. Ei se satalappunen sorvaa koneen rattaita, ei se satalappunen anna kipinää moottorille. Ei sillä voi edes pyyhkiä persettään! Silti ihmiset nostavat jalustalle sen, jolla niitä löytyy eniten.

Pikku-jaamo ei taas ymmärrä. On monta ihmeellistä asiaa, ne hämmästyttää kummastuttaa. Ja tässä oravanpyörässä ollaan mukana kuitenkin, minkäs teet. Keep rollin' rollin' rollin'...

jaamou

Oikea ja väärä

Parilla viime tunnilla on puhuttu mm. moraalista ja etiikasta. Yksi ydinkysymys näissä aiheissa on ainakin, miten erottaa oikea väärästä.

Voisiko se sääntö olla riittävä, että tee toisille kuten toivoisit itsellesi tehtävän? Kuulostaa hyvältä.. mutta sitten taas, ihmisillä on erilaisia mieltymyksiä. Tai voitaisiinko kenties tyytyä vain siihen ajatukseen, että kaikilla on joka tapauksessa oma yksilöllinen oikeudentajunsa. No niin tietenkin on, mutta voiko aivan kaikenlaisia oikea ja väärä -käsityksiä hyväksyä? Ei kai sentään ihan kaikenlaisia..

Onko teillä jokin tapa erottaa oikea väärästä?

Mikko

Utilitarismi

Utilitarismi
- Suurin mahdollinen hyöty mahdollisimman monelle

• Utilitarismi pyrkii tarjoamaan tieteellisen lähestymistavan moraaliin.
• Utilitarismi lähestyy etiikan kysymyksiä mittaillen ja vertaillen. Se mitä mittaillaan on perinteisesti mielihyvä.
• Uudemmissa koulukunnissa mielihyvän tilalle tulee jokin toinen hyöty.

• Klassinen utilitarismi :
• Jeremy Bentham:
  - ”Suurin onnellisuus mahdollisimman monelle.”
  - ”Yhteisön edun muodostaa jäsenten etujen summa.”
• John Stuart Mill
  - Jakoi mielihyvät laadultaan korkeampiin ja matalampiin.
  - Sääntöutilitarismi

• Preferenssiutilitarismi:
• John Rawls
  - Hyöty määritellään henkilöiden preferenssien (mieltymysten) tyydytykseksi.
  - Yhteisön edun muodostaa jäsenten keskimääräinen etujen summa.

Esimerkkitapaus:

Pikku-Tomppa tykkää hirmuisesti pelata jalkapalloa. Harmillisesti Pikku-Tomppa vaan sattuu olemaan ihan älyttömän huono jalkapallossa. Kun Tomppa pelaa, ei joukkue voi ikinä voittaa - niin huono hän on. Kisat lähestyvät. Valmentaja tekee utilitaristisen päätöksen ja hyllyttää Pikku-Tompan. Nyt koko joukkue saa suurimman mahdollisimman hyödyn - myös Pikku-Tomppa, sillä tokihan hänkin tahtoo joukkueen menestyvän. Hyvä.

Eudaimonismi

Kauniisti ja lyhyesti sanottuna

EUDAIMONISMI

• Aristoteleen ajatuksiin pohjautuva eettinen suuntaus, joka korostaa onnellisuutta eli toiminnan tavoite on tai tulee olla onnellisuus

• Kuuluu seurausetiikan alaisuuteen

• Kiistelty siitä, täytyykö onnellisuuteen johtavan teon olla hyvä ja eettisesti oikein vai pitääkö sen vain ennen kaikkea tuottaa onnellisuutta itselle

esimerkkejä kiistelystä

a) Vankilapako eli mies on tuomittu vaikkapa murhasta, mutta hänen vaimonsa rakastaa häntä niin paljon että auttaa hänet karkuun. (miten? katsokaa seuraava jakso!)
ELI: Päämäärä tärkeämpi kuin teko. Vaimon teko oli eettisesti väärin ja yleisesti paheksuttava, mutta se teki vaimon itsensä onnelliseksi.

b) Koiran hankkiminen jostain hylättyjen eläinten kodista.
ELI: Teko on yleisesti hyväksyttävä ja oikein ja aiheuttaa (siitäkin huolimatta:) myös tekijälleen hyvän ja onnellisen mielen.

Kiittäen,
Satu, Laura, Minna ja Petra

Hedonismi

Mikä tahansa mikä aiheuttaa mielihyvää on hyväksi.

• Filosofian oppi, joka asettaa mielihyvän keskeiseen rooliin.
• Pohjimmainen idea on se, että kaikki voidaan arvostella sen mukaan kuinka paljon nautintoa ne tuottavat.
• Hedonismi voi olla niin yksilöllistä kuin ihmiskunnan hedonismia
• Tavoitellaan onnellisuutta tai nautinnon maksimointia

Kreikkalainen filosofi Epikuros

Epikurolaisuus:

• Hedonismin edustaja Antiikin filosofiassa
• Epikuros painotti esim. ystävien kanssa keskustelua, eikä ruumiillista nautintoa.
• Painotti rauhallista mielihyvää
• Hän itse eli hyvin niukasti, syöden lähinnä leipää

Sokrateen oppilas Aristippos

• Perusti Kyreneläisen koulukunnan Antiikin Kreikassa
• Vaikka Sokrates opetti toisenlaista filosofiaa Aristippos päätyi opettamaan hedonismia ja egoismia.
• He olivat sitä mieltä, että tunteita on kaksi: nautinto ja tuska
• Nautinto oli kaikkein:
• Suurin hyvä
• Onnellisuus ja ylin päämäärä
• Nimenomaan nautinto ruumiillisena tyydytyksenä
• Kaikki nautinnot olivat yhtä suuria.

Epikurolaisuus:

Huonot puolet:

• Unohtaa oman terveytensä ja ruumiillisen hyvinvoinnin
• Voiko se mennä mielistelyksi ?

Hyvät puolet:

• Ottaa huomioon lähimmäiset
• Vaatimaton

Kyreneläisyys:

Huonot puolet:

• Saattaa muuttua liian itsekkääksi, koska he tavoittelivat vain omaa hyvää.
• Laiminlyö velvollisuuksiaan, esim. laskujen maksaminen

Hyvät puolet:

• Osaa nauttia elämästä
• Osaa pitää fyysisestä kunnostaan huolen

Esimerkki nykyajan hedonistista

• Traditionaalinen hedonisti mässäilee, juo ja harrastaa ylenpalttista seksiä.
• Vaikka seuraavana aamuna alkaisi työt ”kukonlaulun aikaan” mikään ei estä silti BILETTÄMISTÄ.
• Seksin aikana toinen osapuoli saattaa tavoitella vain omaa mielihyväänsä --> Jättää toisen kylmäksi.
• Osaa laukaista stressiä, eli pystyy heittäytymään myös vapaalle

Mira Rantanen, Liisa Vilen, Heidi Ruotanen ja Ida Halt