Pohdittaessa ihmisten ja eläinten eroavaisuuksia, tuli aika vahvasti esille ajatus ihmisen vapaasta tahdosta. Tämä käsite on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen. Monet tutkijat (mm. Benjamin Liebet) ovat esittäneet todisteita, joiden mukaan ihmisen aivot tekevät itseasissa päätöksen ennen kuin ihminen tietoisella tasolla tekee valinnan. Tutkimuksissa on myös voitu osoittaa, että manipuloimalla ihmisen aivoja, saadaan ihmisessä aikaan reaktio, esim. käsi liikkuu, ja ihminen uskoo siitä huolimatta tietoisesti itse liikuttavansa kättään.
Vapaata tahtoa puolustavia argumentteja on helppo keksiä: Väitän vaikka valitsevani juuri nyt kirjoittavani vapaata tahtoa käsittelevän kirjoituksen. Ei ole kuitenkaan mikään sattuma, että istun tässä kirjoittamassa: olenhan kurssilla jonka suoritukseen kuuluu tähän blogiin kirjoittaminen. Myöskään syyt tämän aiheen valintaan ja tähän ajankohtaan eivät ole sattumanvaraisia: Halusin kirjoittaa aiheesta, jonka uskon provosoivan keskustelua - toiseksi olen tämän jakson koulutehtävissä pahasti jäljessä, ja paikatakseni huonoa omaatuntoani ryhdyin kuin pakon edessä tekemään tehtävistä mielenkiintoisinta. Näyttäisi siis siltä, että vaikka valitsen vapaasti, mitä teen, valintani on samalla myös loogista seurausta aiemmista tapahtumista.
Tällainen deterministinen näkökanta, jonka mukaan kaikki ihmisen toimet tapahtuvat syy-seuraussuhteessa, ei jätä paljoa tilaa vapaalle tahdolle. Determinismiä puolustaa ajatus ihmisten mukavuushakuisuudesta: ihmisten toiminta on lähes poikkeuksetta jollain tasolla itsekästä. Ihminen ei pysty toimimaan tavalla, joka ei tuota jonkinlaista mielihyvää tai tyydystystä (ihminen voi perustella esim. epämiellyttävän työn siitä saatavalla korvauksella). Todistaakseen toisin joku voi esimerkiksi yrittää katkaista kätensä sahalla. Se olisi täysin irrationaalista ja selkeä merkki vapaasta tahdosta (tai vakavasta mielenhäiriöstä)? Mutta jos saa tästä kirjoituksesta kimmokkeen sahata kätensä todistaakseen kykenevänsä vapaaseen tahtoon, kumoaa samalla tekonsa todistuarvon: kätensä katkaisseen aivot yksinkertaisesti totesivat, että eniten mielihyvää tässä tilanteessa tuottaa vapaan tahdon todistaminen (hinnalla millä hyvänsä).
Tällaista determinististä näkökantaa kannatti myös askeettifilosofi Spinoza, jonka mukaan valinnanvapaus, kuten myös tunteet ja halut ovat kaikki deterministisiä. Todisteet determinismin puolesta (vapaata tahtoa vastaan) tuntuvat ylivoimaisilta. Kaikki tämä jättää kuitenkin kysymyksen: jos kaikki elämässämme on ennalta määrättyä, ulkoa ohjattua ja meidän vaikutusvaltamme ulottumattomissa, miksi edes yrittäisimme elää? *kaatuu maahan, älisee ja kuolaa*
-deus ex aureum
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Tuo keskustelunaloitus toi elävästi mieleeni erään jakson suosikki-lässy-tv-sarjastani, jossa nimenomaan pohdittiin hyviä tekoja ja niiden syitä. Niin ikävältä ja karulta kuin se tuntuikin, en vain kyennyt keksimään yhtäkään ihmisen tekemää hyvää tekoa ilman pienintäkään itsekkyyttä tai oman mielihyvän tavoittelua.
Tuota vapaan tahdon olemattomuutta kuitenkin epäilisin hieman. Jollen nyt aivan väärin ole ymmärtänyt, mielestäni teen joitakin päätöksiä elämässäni aivan vapaasta tahdosta. Vaikkapa jos menen perjantai-iltana pelaamaan sulkapalloa aivan huvin vuoksi, viettämään aikaa esimerkiksi mielitiettyni kanssa. En keksi syy-seuraus suhdetta tälle päätökselle, joka usein syntyy täysin spontaanisti. Itsekästä sulkapallon pelaaminen epäilemättä on, onhan se minusta hauskaa, rentouttavaa ja mukava tapa harrastaa yhdessä, mutta jos syynä ei ole tarve päästä harrastamaan liikuntaa jotta pysyisin kunnossa, jotta täyttäisin viikoittaisen liikkumismäärän tai pönkittäisin omaatuntoani "hyvällä teolla" se on kyllä täysin vapaasta tahdosta syntyvä päätös.
Ehkä olen tässä omassa nokkeluudessani jo pudonnut omaan ansaani, ja jos niin, voisiko joku ystävällinen nostaa minut sieltä ja todistaa etten oikeasti halunnut edes mennä pelaamaan sitä perkeleen sulkapalloa!
-Laura
Tidididittidii! Yksi auttava käpälä olkaa hyvä! *tarjoaa karamellintahmaaman räpylänsä Lauralle avuksi*. Millä perusteella tuo "huvin vuoksi- elementti" ei edusta syytä syy- seuraus-ketjussa? Kaikelle on syynsä ja jokaisesta tapahtumasta on johdettavissa seurauksia. Tämän tarkemmin en vaivaudu näkemystäni näiltä osin perustelemaan, sillä parhaimmillaankin vuodatukseni johtaisi vain koko kansan kultaisen jumalan näkemysten orjalliseen plagiointiin. Vaikka en suostukaan joustamaan näkemyksestäni, myönnän se olevan jokapäiväisen elämän mielekkyyden kannalta varsin ongelmallinen. Esimerkiksi oikeusjärjestelmän toimivuuden kannalta vapaan tahdon mahdollisuus on ainakin periaatteen tasolla hyväksyttävä, sillä moraalinen vastuuhan edellyttää vapaasta tahdostaan toimivan yksilön olemassaoloa. Tässä tapauksessa periaate poikkeaa kuitenkin ratkaisevasti käytännöstä: todellisuudessa vapaa tahto on vain yksi fiktiivinen tähti välttämättömien illuusioiden muodostamalla taivaalla. -mari-
miksi miettiä elämän mielekkyyttä vapaan tahdon kautta - miksei nautinnon? tittidididididi, tiiasemihedonisti täällä vaan moi!
voisiko joku nyt siis perustella minulle, miksi elämästä menee kaikki mielekkyys, jos ihmisellä ei ole vapaata tahtoa päättää. jos ihminen todella toimii aikaistempien kokemusten avulla (eikö se ole ihan ok kai ehkä ujosti vaan kysyn...) ja kokee elämänsä kuitenkin ihan jollain tavalla tyydytäväksi, kai se on ok? täh? olenko minä nyt ok kun hengaan mun poikkiksen kaa niinku koska aikaisemmat kokemukset osoittaa että se on aika hyvä jätkä ja että me tullaan juttuun ja meillä on kielipeli? vaikken sitä kai niin päätäkään, vaan seuraan aikaisempien kokemuksien jättämää muistijälkeä, kai se nyt on silti ihan ok jos elämäni on oikein ihanaa sen kanssa?
ymmärrän kyllä asian laidan jos puhutaan vapaasta tahdosta ja demokratiasta tms, mutta minä puhuisin nyt vain siitä että meneekö se mielekkyys arkielämästä vai ei.
ja voihan se olla että minä tätä tekstiä kirjoittaessani en juurikaan tätä asiaa syvemmin pohdi vaan odottelen että sauna lämpiää koska menen saunaan koska olen sen kivaksi jutuksi todennut.
onko tässäkin kaikessa kysymys vain arvojen erilaisuudesta vai siitä että minä olen sunnuntai-illan kunniaksi ihan nollat taulussa?
ps. kyllä minäkin joskus ihan oikeasti elämää vakavasti mietin, ihan oikeasti. älkää leimatko :D
t. taulapäätiia
ps. kyllä myös uskon että vaikka ihminen itsekkäästi nautintoa haluaa, se myös rakastaa, uhrautuu, ja tekee myös positiivisia juttuja muidenkin ihmisen elon ihannoittamiseksi. että kyllä minä mun poikaystävästäni tykkään myös ihan muistakin syistä että se minua välillä naurattaa. :D
että mitä vuodatusta hei kamaan minä menen nyt löylyyn :D
Lähetä kommentti