Tuosta ensimmäisestä tunnista jäin pohtimaan sitä naisen ja miehen aikakäsityksen eroa. Väitehän oli että naisen aika on syklinen. Miksi näin on? Vainko sen tähden että naisen tehtävä on ollut lähinnä synnyttää ja hoivata lapsia vai onko taustalla muita yhteiskunnallisia syitä?
Kuukautiskierto tekee ainakin automaattisesti jonkunlaisen syklisen efektin naisen elämään mutta miten käy jos naisella ei syystä tai toisesta olekaan kuukautisia? Entä voiko miehen aikakäsitys muuttua sykliseksi ja mikä olisikaan syy siihen? Miten käy jos roolit vaihtuisivat. Vertauksena uranainen ja koti-isä.
Pohdiskelee -Caro-
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
15 kommenttia:
Oman aikani miettimiseen käytin eilisen koulumatkan.
Päiväni alkaa minuutti aikataululla.
Herätys kello 07:40.
Vessaan, etsin vaatteet, laitan tukan ponnarille ja sen jälkeen kylpyammeen reunalle istumaan ja pesämään hampaat. Tähän menee aikaa 10min.
Kun hampaat on pesty takki päälle ja kengät jalkaan ja kouluun päin.
Sepänkadun ammattikoululla kello on tasan 08:00, tästä kävelee kymmenen minuuttia matkakeskukselle.
Olen 08:15 koululla, jonka jälkeen minuutti aikataulu loppuu. Sen jälkeen aika kulkee nopeasti tai hitaasti, on melkein 11, tai vähän yli 12.
Eli jaksan kulkea aikataulussa päivässä 35min. Toisaalta voihan olla että vain viihdytän koulumatkaani tietyillä traditioilla, enkä siis oikeasti elä sitä kellon mukaan..
Satu
Tuota eroa naisten ja miesten aikakäsitysten välillä en kyllä itse menisi allekirjoittamaan. Muutamilta ihmisiltä kyseltyäni päädyin siihen tulokseen, että sekä miehet ja naiset satunnaisesti kokevat ajan joko lineaarisena, eli jatkuvasti muuttuvana jostain pisteestä alkavana ja johonkin loppuvana, toiset taas kiertävänä syklinä. Tietysti myös eri uskontokunnissa aikakäsitykset ovat erilaisia, jonka pohjalta kristityt yleensäottaen näkisivät ajan lineaarisena ja esimerkiksi buddhat syklisenä. Mielestäni siihen, miten ajan käsittää vaikuttavat siis useat muut tekijät eikä niinkään sukupuoli.
Kun kuitenkin näin väitetään, syitä tähän lähtisin etsimään ehkä miesten kohdalla tietynlaisesta mennyt on mennyttä ja sitä ei enää mietitä -ajattelutavasta, kun taas naiset usein jahkailevat menneissä tai haaveilevat ehkä liikaakin tulevasta. Naisten ajattelutavassa törmää myös useammin lausahdukseen: "What goes around, comes around." Tämä siis merkkinä jonkinlaisesta ajan kiertokulusta. Mieleeni tuli myös huvittava ajatus, että miesten lineaarinen aikakäsitys voisi johtua myös noista paljon puhutuista putkiaivoista;) No, tuota ei kannata ottaa liian vakavasti, mutta yleensäottaen kokisin, että syitä erilaisiin aikakäsityksiin kannattaa etsiä jostakin muualta, kuin sukupuolesta.
edellisen kommentin kirjoittajana siis Laura. Minulle uutta vielä tällainen bloggailu:)
Mitä se aika sitten oikeastaan on?
Itse olen ihminen, joka on vasta hiljattain opetellut nauttimaan hetkessä elämisestä, aiemmin odotin ja odotin tulevaa, latasin isoja odotuksia tietyille tapahtumille. Teen sitä toki vieläkin, mutta nauttiminen arjesta on tehnyt elämästäni huomattavasti mukavampaa.
Ilman aikatauluja en kuitenkaan osaisi elää. Kaikki tekemiseni on jotenkin sidottu aikaan. Täytän päiväni minulle tärkeillä asioilla, joutenolo ei sovi luonteeseeni ollenkaan. Koulusta töihin, harkkoihin, kaverin luo. Kahdeksan tunnin yöunet yleensä. Olen monesti yrittänyt elää aikatauluttomasti, mutta elleivät muut niitä minulle tee, teen niitä itse.
Mikä sitten estää pimahtamiseni? Pakottaminen. Matkustan kotiin (bussi lähtee tiettynä kellonaikana), makaan krapulassa. En tee mitään. Ja sen jälkeen jaksaa taas aikatauluttaa.
Rutiinit ja aikataulut helpottavat elämää huomattavasti. Joskus vaan haluaisin kokea sen, että aina olisi TARPEEKSI AIKAA tehdä kaikki koulujutut, pitää tarpeeksi pitkät jatkot, nukkua tarpeeksi.
-Minna
Mitä aika on? Entä mistä se muodostuu? Minä olen ihminen, joka ei varmaan osaisi elää ilman aikataulutusta, toki osaan lomalla olla vain ja olla suuremmin suunnitelemmatta päiväni kulkua. Jos aina vain olisi vapaa-aikaa tietäisin kyllästyväni siihen jossain vaiheessa, tarvitsen ilmeisesti rutiineja elämääni. Ainainen kellon kanssa kilpaa juokseminen ei kuitenkaan innosta.. Joka aamu herätään herätyskellon pirinään, on aika lähteä kouluun, koulusta töihin, töistä harrastuksiin ja sitä rataa.. Tätä samaa "kierrettä" toistan päivästä toiseen. Jokainen päivä on silti erilainen, vaikka aikataulu olisi melkein sama. Kun osaa elää hetkessä, on helpompi nauttia elämästä, eikä tule niin valtavia pettymyksiä jos jokin asia meneekin pieleen tai jokin tapaaminen peruuntuu viime tipassa.
Itse en allekirjoittaisi eroa naisten ja miesten aikakäsityksien välillä. Ennen tämä oli varmasti totta, mutta kaikki muuttuu.. Minä tunnen sekä naisia ja miehiä, jotka satunnaisesti kokevat ajan lineaarisena ja välillä taas syklinä. Mielestäni tämä vaihtelevuus on normaalia.
-MR-
Ihan totta muuten tuo, joissain kulttuureissa, kuten hindulaisuuden parissa, aikakäsityksen sanotaan olevan enemmänkin syklinen kuin lineaarinen. Tämähän sopii hyvin heidän käsitykseensä elämän kiertokulusta - ihminen syntyy aina uudestaan pyrkiessään korkeammalle tasolle. Samaten myös 'maailman aika' on hindulaisille syklinen; maailma syntyy, kuolee ja syntyy uudelleen, loputtomasti.
Tämä syklinen aikakäsitys sopii mielestäni hienosti myös nykyiseen tieteelliseen käsitykseen maailmankaikkeudesta. Maailma on syntynyt räjähdyksestä yhdestä pisteestä. Kuljettuaan täyden ympyrän se palaa samaan pisteeseen, romahtaa kasaan.
Kyllähän aika väkisinkin näyttäytyy syklisenä. Päivä nousee ja laskee. Vuodenajat seuraavat toisiaan. Maailma näyttää pysyvän paikallaan. Mutta minulle ihmisenä aika ei voi olla pelkästään syklinen: jokaisella päivännöusulla olen hetken vanhempi ja lähempänä kuolemaa. Minun kohdallani aika ei varmasti pyshädy, eikä enää ala alusta.
-deus ex aureum
Mielestäni meillä kaikilla on useampia käsityksiä ajasta, oli sitten nainen tai mies. Usein näen lyhyet aikavälit pääasiassa lineaarisena ja pidemmän aikavälin kiertävänä syklinä. En voi oikein uskoa, että aikakäsitykset olisivat kovin yksiselitteisiä.
Mielenkiintoista on ollut seurata omien lasten ajantajun kehittymistä. Alkuun kun heillä ei ole mitään käsitystä mitä tarkoittaa eilinen, huominen, kohta tai äsken? Lapselle kun on aivan turha sanoa, että kohta on joulu. He kun saattavat kysyä viiden minuutin kuluttua, että onko nyt kohta.. Onkohan joulukalenterin keksineet kyselyihin kyllästyneet vanhemmat?
-Inka-
Mielestäni meillä kaikilla on useampia käsityksiä ajasta, oli sitten nainen tai mies. Usein näen lyhyet aikavälit pääasiassa lineaarisena ja pidemmän aikavälin kiertävänä syklinä. En voi oikein uskoa, että aikakäsitykset olisivat kovin yksiselitteisiä.
Mielenkiintoista on ollut seurata omien lasten ajantajun kehittymistä. Alkuun kun heillä ei ole mitään käsitystä mitä tarkoittaa eilinen, huominen, kohta tai äsken? Lapselle kun on aivan turha sanoa, että kohta on joulu. He kun saattavat kysyä viiden minuutin kuluttua, että onko nyt kohta.. Onkohan joulukalenterin keksineet kyselyihin kyllästyneet vanhemmat?
-Inka-
olen samoilla linjoilla että sukupuolilla ei välttämättä ole erilaista aikakäsitystä, mutta eri ikäisillä todellakin on.
(mutta.. kun lapsi saa avattua ensimmäisen luukun, kuinka pian alkaa marina että JOKO SAA AVATA SEURAAVAN?) :D
Kun itse mietin sanaa aika tai aikakäsitys, automaattisesti jonnekin mieleni sopukoihin piirtyy pyöreän muotoinen kello.
Näkeekö joku digitaalisena?
kyselee, petra
En osaa edes kuvitella digitaalisen kellon mukaan pyörivää elämää. Vaihtuva numero toisensa jälkeen, silmissä vilisevät sekunnit - Goodbye mielenterveys! En osaa sanoa määrittyykö yksilön aikakäsitys sukupuolen mukaan, mutta myönnän kuitenkin olevani syklisen kaavan johdattama nainen. Analogisen kellon viisarit kuvittavat välimatkan hetkestä A hetkeen B. Tällä hetkellä esimerkiksi istun koulun ATK-luokassa ja kello on vartin yli kolme. Minä tapaan Hannan keskustassa tasan neljältä. Minulla ei ole kiire, voin ottaa suhteellisen rennosti ja olla vilkuilematta kelloonpäin. Vasta kun näen viisareiden lähenevän kellon yläosaa, minun täytyy valmistautua lähtemään.
Ajan kuluminen on mielestäni erittäin mielenkiintoinen seikka. Miten se voikaan toisinaan vain lentää ja toisinaan ne kellon viisarit eivät tunnu liikkuvan lainkaan. Ajan kuluminen riippuu ihmisestä ja ympäristöstä - näiden kahden välisestä suhteesta. Voimmeko myös liittää tylsyyden käsitteen ajan hitaaseen kulkuun? Vaikuttaako tylsyys siis ajan kulkuun vai voiko ajankulku aiheuttaa tylsyyttä? (Heh, olipas Carrie Bradshaw- tyylinen kysymys) Joka tapauksessa, päästän Teidät nyt miettimään sitä. Kello on nimittäin nyt jo sen verran, että voisin alkaa kohta valmistautumaan lähtöön.
-Alli
Että onko naisten ja miesten ajankäsitys erilaista? Mielestäni ei. Molemmat ajattelevat asioita joko lyhyt- tai pitkänäköisesti.Elämä on yhtä projektia ja ...putkea, kun oikeen tarkasti ajattelee.
Olen eri mieltä Lauran kanssa, että naiset jaarittelee liikaa mennyttä ja elävät pää pilvissä haaveillen. Naiset prosessoivat asioita vaan ääneen. Haaveilua ei kannata lopettaa, koska unelmat ovat meidän polttoainetta. Samoin kuin auto kulkeakseen tarvitsee bensaa.
Itse elän ruutien mukaan, tarvitsen niitä jotta tuntisin olevani tuottelias itseäni varten en yhteiskuntaa varten.Olen huomannut että elän 7vuoden sykleissä, jolloin ne unelmat/tavoitteet toteutuu tai ei. Sinne "oravanpyörään" ei ole niin kiire, koska siellä on tullut oltua.
-Kaptah-
Kuuntelin eilen sivukorvalla neljää vanhaa miestä, jotka olivat kokoontuneet pöydän ääreen aikaansa kuluttamaan. Ja siinähän he pöydän ääressä keskustelivat (ja välillä jopa riitelivät) koko tuon vartin, mitä heitä kuuntelin, menneistä ajoista. Mitä tapahtui silloin vuonna viiskytviis, jne... Menneiden muistelu ei siis todellakaan ole sukupuoleen sidottua, enemmänkin ehkä ihmisen ikään. Minä en ainakaan tiedä kovin montaa yli 80-vuotiasta, jotka eivät jatkuvasti kertoisi tapahtumia menneisyydestään. Muuttuuko ihmisen aika iän myötä niin tylsäksi ja pitkäveteiseksi, että loppujen lopuksi ei enää muisteta ollenkaan elää tässä hetkessä?
-Mary
Muistelevathan nuoretkin menneitä! Aikajana on vain lyhyempi. Lapsuutta ja nuoruutta muistellaan mielettömänä aikana ja esim. armeija-aika on usein muistelmissa. Voihan se toki olla niin, että vanhana elämä on yksioikoisempaa ja kerrottavia asioita ei niin tiuhaan tapahdu, joka ajaa meitä muistelemaan enemmän menneitä. Toisaalta, väliäkö sillä. Ei se niin kauheaa ole vanheta ja hyvähän on, että on jotain muisteltavaa.
Tästä menneiden muistelemisesta tuli mieleeni, kuinka paljon me odotamme myös tulevaa! Harvoin osaamme elää juuri tätä päivää ja hetkeä. Usein huomaa ihmisten elävän joko menneessä tai odottavan tulevaa. Mistähän tämä voisi johtua? Miksi tässä hetkessä eläminen on niin vaikeaa?
Edellinen viesti oli siis Inkalta..
mitä aika on? aikakäsitykset vaihtelevat paljon eri kulttuurien välillä. ei ole siis yhtä absoluuttista aikaa, vain erilaisia käsityksiä. sama on uskontojen kanssa, on erilaisia mielipiteitä, jumaluudesta, pyhästä jne.
aika on sopimus. ihmiset haluavat helpottaa elämäänsä luomalla siihen sääntöjä, näin syntyy järjestys. jotta kaikki ei olisi kaaosta, ja pystyttäisiin rytmittämään elämän kulkua luotiin ajan käsite. on hahmotettava mennyttä ja tulevaa, mitä tapahtuu seuraavaksi.
perinteisestihän ihmiset ovat eläneet luonnon rytmin mukaan, eli nousevat ylös kun aurinko nousee. nykyään, sähkö ja teknologia yleisesti mahdollistaa sen, että ihmiset voivat elää halutessaan omalla rytmillään, vaikka öisin. työntekokin on nykyään aika vapaata. yhteiskunta ei velvoita, tai se ei pakota, ihmiset pääsevät syrjäytymään.
nykyinen aikakäsitys pohjaa 1800-luvun teollistumiseen, tehtaan pillin soidessa lähdettiin töihin. maalaistaloissa oli toki herättävät eläinten takia kukonlaulun aikaan, mutta elämä ja ajankäyttö oli tietyssä mielessä vapaampaa.
välissä arjessa aika viuhahtaa ja toisinaan se matelee. tämä on tunnekysymys. vai voisiko olla mahdollista että ajankulku hidastuu oikeasti välillä? siis että maapallon liike kertakaikkiaan hdastuu tilapäisesti. sitä voi aina miettiä.. ;)
-tatu kuukkanen
Lähetä kommentti