Terve vaan.
Täällä sitä vaan pohdiskellaan yleviä filosofisia aatoksia ja jaetaan mielipiteitä, joista suoraan sanottuna kaikki ovat aivan yhtä vääriä. Voin väittää näin, vai voinko? No hitto, miksen voisi. "Te ette tiedä mitään, minä vielä vähemmän." No joo... Otsikkoon palatakseni, en aio kaupitella hassunhauskoja kuvatekstipaitoja, vaan miettiä näin puoliääneen mustaa valkoisella, että mikä ihminen on.
Ihminen on olio. Eläin? Sitä samaa solumössöä kuin kaikki muukin, ei enempää eikä vähempää. Eikä ihmisen käyttäytymisessä juurikaan ole eroa ns. alempiin elämänmuotoihin. Ajatellaan, että olemme reilusti muita otuksia kehittyneempiä, koska osaamme tehdä sitä sun tätä ja plaa plaa. Ihminen on vain siinä mielessä ristiriitainen otus, että vaikka onkin laumaeläin, silti yritetään erottua laumasta kaikin mahdollisin keinoin. Yksin ei pärjätä ja joukossa tyhmyys tiivistyy.
Miksi ihmeessä ihmisen ajattelua pidetään jotenkin erikoisena? Aina kun heittää koiralle keppiä, niin tuumaa, että onpas tuo tyhmä ja yksinkertainen otus, kun joka kerta se sen kepin käy hakemassa. Mitäs jos koira miettiikin, että eikö tuo yksinkertainen idiootti osaa lopettaa tuota viskomista, mitä hauskaa siinä on? Miettikääpä sitä, kumpi siinä tilanteessa loppujen lopuksi on se, joka haukut ansaitsee. Tiedostamme asioita ja itsemme, ajattelemme, suunnittelemme, osaamme odottaa kuolemaa... Selvää pässinlihaa, vai? Joku voisi kysyä, että mistä tiedämme, mitä eläinten päässä oikeasti liikkuu? Voimme vain olettaa. Onko olettaminen mitenkään erityisen fiksua? Joku viisas on sanonut, että luulo ei ole tiedon väärti. Silti ihminen on aika kova poika olettamaan kaikkea, ja samalla pitää itseään niin hirmuisen fiksuna.
Väitetään myös, että ihmisten keskinäiset suhteet ovat paljon monimutkaisempia kuin yksinkertaisilla eläimillä, ihminen löytää asemansa yhteisöstä ja tekee sitä mitä osaa parhaiten. Eläimetkö sitten ei? Ei ole mitenkään tavatonta, että laumasta löytyy yksilöitä eri rooleihin, kuten tunneillakin kävi ilmi. Myös eläimillä on pakko olla jotain tunteita. Vai kuinka muuten pystyy selittämään sen, että esimerkiksi joutsenilla on elinikäinen kumppani. Jos se kerta on eläimille hälläväliä muulloin kuin kiima-aikaan, niin aika jännältä kuulostaa. Monet eläimet myös tiedostavat kuolevansa. Olette varmaan kaikki kuulleet mm. elefanttien ja valaiden nk. hautausmaista? Jotkut eläimet vaeltavat tiettyyn paikkaan kuolemaan, tai etsiytyvät sellaiseen paikkaan, mihin on hyvä kuolla. Väittäisin kokemuksieni perusteella, että esimerkiksi vanha kissakin tietää milloin on loppu lähellä.
Jos ihmiset kerta ovat niin älykkäitä, niin miksi meillä on niin hirmuinen kiire todistaa omaa tyhmyyttämme? "Ei viisas puhumalla viisaammaksi muutu." Millä perusteella ja millä oikeutuksella kuvittelemme olevamme jotenkin ylempiarvoisia kaikkeen muuhun elävään nähden? Ei voida todistaa etteikö eläimillä olisi tunteita, ei voida todistaa etteivätkö eläimet pystyisi ajattelemaan. Eläimet kommunikoivat, jotkut lajit jopa sitoutuvat samoin kuin ihmisetkin. Monesti jopa vielä kestävämpään suhteeseen, kuin mihin meidän yliälykkäät aivomme pystyvät. Lisäksi tässä vielä tuhotaan omaa asuinympäristöä sen minkä ehditään, ei hyvää päivää. Yli-ihmiset, jumalankaltaiset... Paskapuhetta, sanon minä.
Ihminen on vain eläin, nisäkäs, siinä missä muutkin. Ihminen vain sattuu olemaan ainoa, joka on erehtynyt koristelemaan elämäänsä kaikella turhalla. Olisihan se ihan liian yksinkertaista vain syödä, nukkua, elää ja sutaista lauman parasta naarasta kerran vuodessa. Onhan elämä salarakkaiden, tositv:n, liikalihavuuden, maapallon tuhoamisen ja ylenpalttisen mässäilyn kera paljon mielenkiintoisempaa. "Siis mä en varmaan selviis hengis ilman mun puhelinta!!" - no helevetin hyvä, sano tuo niille kivikauden alkuihmisille, jotka pärjäsivät mainiosti ilmankin.
Eipä siinä, pikku meteoriitti voisi tehdä tällekin pallolle vaihteeksi ihan hyvää. Tai vaikka hiukan yli kuukauden kestävä järjetön tulva. Niitä odotellessa...
t: jaamou
ps. Älkää peljästykö, sillä tuon teille ilosanoman. En omista asetta enkä aseenkantolupaa. Enkä pure.
12 kommenttia:
22.11.2007 käsittelimme tunnilla mitä on ihminen? Mitä/miten voit tietää ihmisestä? - Tunnilla päästiin siihen lopputulokseen, että ihminen on itsensä tiedostava olio. Mikä sitten on olio? Onko olio eläin, jokin luonnonkappale (esim kivi tai puu) vai mitä/mikä se on? Jaamoun kirjoitukseen viitaten mielestäni olemme kaikki jonkinlaista "solumössöä" eli olemme jotain olioita, jotka kuuluvat kaikki jollain tavalla samaan luokitukseen. Luokitus on tässä tapauksessa Ihminen. Milloin on keksitty sana ihminen ja mistä se tulee? Jokainen ihminen erottuu massasta ulkonäkönsä ja muiden ulkoisten ja sisäisten asioiden vuoksi. Korostaaksemme jotain piirrettä tai erottuaksemme enemmän joukosta voimme pukeutua esimerkiksi musiikkimakumme mukaisesti, mutta tämä vaatteilla erottautuminen ei riitä yksilöllisyyteen. Ihmisetkin on laumaeläimiä läheisten sukulaistemme, apinoiden tavoin. Onko ihminen ainoa olio joka osaa ajatella? Mielestäni myös "rakkaat" sukulaisemme apinat ja muutkin eläimet osaavat ajatella jollain tavalla. Mistä me sen voisimme tietää, koska meillä ei ole yhteistä kieltä kommunikoida. Voimme vain päätellä, että asia on näin. Mielestäni hekin tiedostavat milloin heillä on nälkä tai jano, ei muuten koira tai muukaan eläin hakeudu ruokakupin tai saalistus-apajien läheisyyteen. Vai huvikseenko he sinne tiensä suuntaavat? Tosielämässä olemme monesti saaneet huomata, että joukossa tyhmyys tiivistyy välillä äärirajoille asti, mistä tämä johtuu? Uskon siihen, että kukaan meistä ei haluisi viettää koko elämäänsä yksin, koska emme vain yksinkertaisesti pärjää yksinämme, koska meidät on luotu laumaeläimiksi.
-MR-
Olen Jaamoun kanssa samaa mieltä. Jos me ihmiset esitämme olevamme muita lajeja fiksumpia ja tärkeämpiä, niin miksemme lopeta asuinympäristömme tuhoamista? Kaikki tiedostavat uhkat ja ongelmat, mutta kukaan ei tee asialle mitään. Jauhetaan maailmanlopusta ja kaiken tuhosta, mutta valittamisen lisäksi ei tapahdukaan mitään muuta. Olen sitä mieltä, että koko ihmiskunta tuhoutuu ahneuteensa, mahtavuuteensa, itsekkäisyyteensä ja välinpitämättömyyteensä.
Kyllä, olemma muita lajeja kehittyneempiä mutta kehityksemme on tuhomme.
Eläimet ovat mielestäni arvokkaampia jopa kuin ihmiset, koska ne eivät tuomitse, ole pinnallisia tai muuten vaan tuhoa mitään tietoisesti. If you know what I mean? Ne ovat vilpittömiä. Minulla on monta esimerkkiä edesmenneestä koirastani joka jouduttiin lopettamaan viime kesänä, 14 -vuotiaana. (En muuten ymmärrä ihmisiä, jotka kiduttavat eläimiään oman hyvän mielensä vuoksi. Eläimet ovat siinä määrin hyvässä asemassa, että heille suodaan eutanasia.)
Eläimet olivat täällä tavalla tai toisella ensin, joten eläinrääkkäys on mielestäni on luonnon raiskaamista. Aivan kuin heillä ei olisi mitään tunteita, puhumattakaan kivun tuntemisesta! "Silmä silmästä, hammas hampaasta." olisi hieno menetelmä eläinrääkkääjille. Jos olet muuttanut kotoa ja jättänyt koirasi vanhaan taloon syömään pöydän jalkaa ja omia ulosteitaan (on muuten tosi juttu) niin sinut teljetään samanlaiseen paikkaan yhtä pitkäksi aikaan. Tai olet jättänyt kaksi koiraa korkean talon katolle hellepäivänä ilman vettä ja varjoa (tämäkin tosi juttu), sinut pistetään koittamaan aivan samaa.
Olen koko pienen ikäni ollut tekemisissä eläinten kanssa ja minulle ei tulisi mieleenikään heitteillejättää tai kiduttaa niitä.
Mutta on ihmisiäkin, joille joka päivä on selviytymistä. Kehitysmaiden ihmiset(esim. Afrikassa) ovat oikeasti fiksuja selviytyjiä, koska he pärjäävät ilman sähköä ja ylimääräisiä hömpötyksiä. Eivät he välttämättä ole mitään alkukantaisia "ugh! mun naaras!" -tyyppejä, vaan he osaavat tehdä tarvitsemansa itse jne. Me taas, emme pärjää ilman puhelinta, nettiä ja parin kilometrin kauppareissu tuntuu maailmalopulta. Haistatamme pitkät tee-se-itse -ajatukselle.
Asiasta taas kolmanteen.. Ihmisten pinnallisuus on hengenvaarallista. Kaikkia skannaillaan päästä varpaistiin koko ajan, vaikkapa kassajonossa. 6-vuotiaat tytöt treenaavat salilla päivästä toiseen näyttääkseen hyvältä! Miksei nykyään lapset voi olla lapsia? Onneksi minä pystyin viettämään lapsenomaisen lapsuuden ilman ulkonäköpaineita, koska pakko myöntää, maailma oli silloin hieman erilainen. Minun mielestäni. Yli-laihuuden (jos näin voi edes sanoa) ihannoiminen on mielestäni sairasta. Itse en ole mistään ihan hoikimmasta päästä, mutta olen sentään terve ja ylpeä siitä. Voin hyvällä omalla tunnolla ostaa suklaata ja syödä sen jos haluan, minun ei tarvitse laskea kaloreita ja masentua. "Jotkut tykkää muhkummasta." indeed.
Joskus aikoja sitten yhdessä ohjelmassa oli vieraana äiti, jonka ala-asteikäinen lapsi oli ylipainoinen. Äidin mielestä lapsi oli vastenmielinen eikä pystynyt esim. halata tätä, mutta siskontyttöä, joka oli hoikka, hän pystyi halailemaan. Tämä ylipainoinen lapsi oli tullut kerran koulusta itkien kotiin ja sanonut äidilleen että muut lapset haukkuivat tätä tyhmäksi ja läskiksi. Äiti vastasi:"niinhän sinä oletkin." Tämä se vasta oikea kasvatusmenetelmä on. Murennetaan lapsen itsetunto jo hyvissä ajoin. Think about that.
Taisin taas hieman karata aiheesta mutta sen kerran kun asiaa on niin pakkohan se on ulos päästää.:)
Pelastetaan maailma ja sitä rataa.
-Liisa-
Vitsi, olisi paljon helpompaa jos uskoisi johonkin jumalaan.
Mutta hemmetti kun aloin rippikoulun jälkeen miettimään näitä jeesus juttuja, enkä ole vieläkään päässyt mihinkään sopuun asian kanssa.
Siistiä olisi myös jos olisi supervoimia.
Olisi taito vaikka lentää, kuten Peter Petrellillä. Ja kun sille vielä käytiin kertomassa, että hänen tehtävänsä on pelastaa maailma, olisi hänen kaltaiselleen ihmiselle turhaa filosofisoida yhtään mitään.
Tunsin joskus pojan jota kutsuin greenpeaceksi, ja hän sanoi että jokainen voi tehdä oman, vaikka sitten pienen, osansa maailmanpelastamiseen. Hänelle se olisi ollut Raumalaisten tuhoaminen, mikä ei silti kuulosta lainkaan hullulta näin Porilaisin silmin.
Samaa mieltä olen myös siinä, eikä sitä tarvitse Marsujen-vapaus taistelija olla, uskoo eläimien tunteisiin.
Aah, mutta nyt muistin hienon sanan :tunneälykäs.
Eikö olekkin kaksi hienoa sanaa saatu yhteen, vähän niinkuin homoapina!
Eli jos ihminen on älykäs, ja tunteva -ja sitten sanotaan, että niin ne marsutkin on- niin olisko hienoa sanoa että ihminen olisi pikkasen gerbiiliä "parempi" jos hän olisi tunneälykäs.
Niin ja muuten, nykysin on todistettu että joutsenet paneskelee kumppaninsa selän takana.
Satu
Onkos tähän asti kirjoittaneilla jokin tarve mollata ihmisiä? Vaiko vain sitä väitettä, että ihminen olisi ajatteleva, älykäs ja muiden yläpuolella. Eihän tuota väitettä edes kukaan ole vielä esittänyt tässä keskustelussa, vastaväitteitä vain. Mutta niin.. ajatus ihmisen ylemmyydestä on tainnut ihmiskunnan historiassa tulla niin usein esille, että siitä on muodostunut yleinen fraasi. Niin yleinen, että kaikki tunnistavat sen.
Mielestäni on kyllä oikeutettua ajatella ihmistä erityisen merkittävänä oliona. Jos ei muuten, niin edes siitä syystä, että puhumme silloin itsestämme. Kyllä koirakin on kaikkein eniten kiinnostunut muista koirista. Olemmeko me sitten muita älykkäämpiä? Sitä en osaa sanoa, mutta ainakin ihmisen käyttäytyminen on eliöistä kaikkein monimutkaisinta. Tästä ovat biologit käsittääkseni melko yksimielisiä. Mihinkähän ulkoavaruudesta tulevat vierailijat ensimmäisenä kiinnittäisivät huomionsa maapallolla. Kenties hyönteisiin, tai bakteereihin, ne muodostavat suurimman osan maapallon eliöistä. Tai kenties ihmisiin.
Onko muuten joutsen älykäs vai tyhmä, jos se paneskelee kumppaninsa selän takana? Tätä ei kannata kysyä ainakaan ihmiskunnalta, sillä vastaukset vaihtelevat. Mielestäni monista muistakaan asioista ei voi päätellä älykkyyttä kovin helposti. Maapallon suojeleminen on tärkeää, mutta jos sen jättää tekemättä ja keskittyy omaan etuunsa, niin onko silloin automaattisesti tyhmä? Jos pärjää ilman sähköä, siksi että on pakko, niin onko silloin automaattisesti viisas?
Mikko
Ihminen voi ihminen... tottahan se on, että jonkinlaista pullamössöä me kaikki olemme, kissat, koirat, kalat ja me ihmiset. Olin kovasti mieltynyt itsekin ajatukseen, että universumissa olisi jonkinlainen aineiden kiertokulku, että ehkä biljoonien(lue: hyvin pitkän ajan kuluttua) vuosien päästä, jos tietyt atomit loksahtaisivat kohdalleen ja eliolosuhteet olisivat kuta kuinkin samat, voisin minä, tai kaikki tällä hetkellä oleva syntyä uudestaan. Mutta aine ei olekaan vakio. Sitä pirulaista tulee lisää koko ajan. Menetin taas jonkinlaisen punaisen langan pieneen aivosolukosmokseen.
Mutta siis tuohon ihmiseen palatakseni, niin mielestäni asian voi yksinkertaistaa toteamalla, että ihminen on eläin jolla on suuret aivot, ja joka käyttää hämmästyttävän vähän niitä konkreettiseen ajatteluun. Olemme sen verran laumasieluja, että kuvittelemme "meitä viisaampien" laittavan kaikki asiat kuntoon, ja kertovan meille mitä pitäisi tehdä. Kuluu jonkin verran aikaa, kunnes tajuamme, etteivät he tee sitä. Siis ihan oikeasti. Heistä suurin osa on niin korruptoituneita, etteivät he malta lopettaa tienaamistaan, vaan katsovat limusiineistaan nykyisen maailmamme rappioitumista. Välillä saan ilokseni lukea, että Reinissäkin voi taas uida, mutta pieni joen pätkä keski-euroopassa ei lopeta ilmaston lämpenemistä.
Ihminen kykenee tunteisiin, miksi sitten kiellämme muilta eläimiltä sen etuoikeuden? Uskon että jokainen hirvi ahdistuu joutuessaan piiritetyksi. Ihminen on omissa piireissään ominut tämän yksinoikeudekseen, koska ei pysty suoranaisesti myötäelämään, kokemaan samoja elämyksiä muiden eläinten kanssa. Uskon että koirani on hyvin kiintynyt minuun jollakin tunteen tasolla. En kestä ajatusta, että kaikki nämä vuodet olen elänyt tyhjän kuoren kanssa, joka on ohjelmoitu tekemään kaiken elämisen kannalta tarpeellisen. Yhtä hyvin voisin hommata robo-koiran satasella ja opettaa sille uusia temppuja ja vaihtaa sen pattereita vähän väliä. Ei tarvitse mennä ulos neljän aikaan yöllä palelemaan, kun toista nyt sattuu pissattamaan.
Minulle on opetettu, että tunteet ovat reaktioiden seurausta. Ensin on koettava jokin konkreettinen ärsyke, tai sitten ajateltava jotain joka laukaisee tunteen. Tunteet ovat sähköimpulsseja ja hormonien tasapainoilua pullamössössä.Niitä ei kuitenkaan sen vuoksi tarvitse vähätellä. Rakkaus voi olla edelleen yhtä kaunis asia kuin ennenkin (käsitän rakkaudella nykyaikaisen vapaan rakkauden määreen), ja suru on aina yhtä pysäyttävää. Yritän antaa jokaiselle pullamössölle mahdollisuuden joka päivä, ja toivon että minunlaiselleni sahajauhopäälle annetaan myös. Yllättävän paljon ihmisen olemus on toisten imisten armeliaisuuden varassa.
-puupää metianoomi-
Miksi meidän pitäisi jatkuvasti rankaista itseämme, mollata ja vähätellä. Olemme nyt valitettavasti vain tulleet tähän maailmaan. Kehitytty muita olioita enemmän (siis oletetaan ettei gorillat tee salaa omia nokialaisia viidakon uumenissa) ja rakennettu oma maailmamme. Juu, on asioita joita voisimme parantaa, ilmasto, saasteet, roskat, sodat jne. Mutta nämä asiat ovat kehittyneet jo aikoja ennen meidän sukupolvea. Voimme tehdä kaikkemme parantaaksemme tilannetta, mutta olemme nyt sattuneet syntymään keskelle multimedia maailmaa ja siihen me olemme tottuneet. Okei, jos joku pystyy elämään ilman minkäänlaisia "uusia keksintöjä", mediaa, autoja, puhelimia jne. niin hyvä. Mutta tuskin me voimme enää tästä tilanteesta kivikaudelle palata. Elämä nyt vain sattuu kehittymään, eikä yksi ihminen, valitettavasti, pysty sitä paljon jarruttelemaan. Kyllä sitä itsekin monesti miettii, että olisi varmaan kiva koittaa asustella 50-luvun Suomessa, mutta elämä on tässä ja nyt. Ei se valittamalla parane. Ja jos joku haluaa aloittaa uuden neanderlaisen elämäntyylin, niin mikäs siinä, onhan tuolla noita siltoja joiden alle pistää maaten. Yksittäisillä valinnoillaan jokainen voi siis olla käyttämättä esim. saastuttavaa autoa, mutta ei tässä vaiheessa ketään muuta voi pakottaa olemaan ilmankaan.
Ehkä ihminen on tuhonnut oman maailmansa, luullessaan juuri päinvastaista ajan myötä tulleilla uusilla keksinnöillään, mutta kuinka moni todellisuudessa olisi niistä nyt enää valmis luopumaan. Miettikää ihan vaikka vaan arkielämän pohjalta.
Luulen, että olisi se kehittyneempi olio ollut sitten ihminen, gorilla, koira tai aasi, olisi tämä maailma joka tapauksessa mennyt samaan suuntaan. Jokainen olio yksinkertaisuudessaankin haluaa hyvän ja mukavan olon, ja kyllähän ne virikkeet koirillekin kelpaavat...nykyään.
- Ida
Hiiteen misantropia. Minä ainakin voitan lemmikkini shakissa poikkeuksetta ja joka kerta. Olen myös huomannut, että se tekee kakkosen samaan paikkaan missä syö. Pidän itseäni siis aika paljon fiksumpana kuin tuota karvapalloa.
Minusta on aika turhaa (joskin pirun muodikasta) alentaa ihmisiä vertaamalla meitä eläimiin. Toki lähtökohta on kaikille elijöille sama; elämän takoitus biologiselta kannalta on lisääntyä. Tästä voidaan vetää yhtäläisyysmerkkejä ihmisten ja eläinten käyttäymiselle.
Vaikka biologiset lähtökohdat ovatkin samat, on ihminen kiistatta kehittynein fyysinen olento tällä planeetalla. Ihmisellä ei ole karhun voimaa, ei kissapedon nopeutta eikä aisteja. Mutta ihmisen ylivertainen nokkeluus ja älykkyys on asettanut ihmisen tiukasti ravintoketjun tuuliselle huipulle.
Tämä suuri ero on syntynyt siitä, että ihmisten ei ole enää kaupunkikulttuurin kehittyessä tarvinnut käyttää eloajastaan jokaista päivää ja hetkeä selviytymiseen: on ollut mahdollisuus rakentaa kaupunkeja, valtioita, kulttuuria ja taidetta. Pohdiskella luonnossa selvitymisen kannalta täysin triviaaleja asioita, kuten filosofiaa.
Kaiken tämän voi tietysti sanoa olevan aivan turhanpäiväistä. Sen sanottuaan voi myös polttaa vaatteensa ja mennä puuhun istumaan (ei tarvitse tulla takaisin, ihan totta). Voidaan myös tarkastella monia kulttuurin ilmenemismuotoja ja todeta, että ne ovat vain monimutkaisia versioita eläinten soidinmenoista. Biologisesti katsoen ihmisen käytöksessä on siis paljon yhtäläisyyksiä eläinten vastaavaan, mutta ihmisen tapa toteuttaa itseään on verrattomasti monimuotoisempi ja samalla myös täysin poikkeuksellinen.
Onko ihmisen ylivertainen kehittyminen sitten tuonut mukanaan paljon pahaa? Varmasti. Onko ihminen tuhonnut luontoa enemmän kuin mikään muu tallustaja auringon alla? Aivan varmasti. (Tämäkin on vain yksi asia joka erottaa ihmiset eläimistä, eikä suinkaan tee ihmisistä eläinten kaltaisia, kuten aiemmin joku epäsuorasti esitti) Hakatut sademetsät, saastuneet meret ja kuolleet autiomaat. Otsonikato ja ilmastonmuutos. Suurimpana kaikista oikea ihmisyyden suurmuistomerkki: kaikille elämänmuodoille fataalilla tavalla haitallista säteilyä hohkaavat rauniot jotka uhmaavat luontoa ainakin seuraavat 100 000 vuotta.
Tunnenko jonkinlaista häpeää tai maailmantuskaa ihmisyydestäni; en ikinä! Minulla on oikeus haluta. Koko eläinkunta saa nöyrtyä herransa edessä! Olenko paha? Varmasti. Rankaiseeko kosmos ja karma minua ja muita pahoja ihmisiä? Aivan varmasti. (tervetuloa maanjäristykset, meteorit ja H5N1).
Joskus haikailee olevansa vapaa kuin taivaan linnut, mutta minkäs teet. Kun on syntynyt ihmiseksi, niin miksei sitten nauttisi ihmisyyden hyvistä puolista. Minä ainakin nukun mieluummin mukavassa sängyssäni, kuin korpimaassa, turpa jäässä ja käpy selän alla. Enkä tee sitä kakkosta lautaselleni.
-deus ex aureum
Täältä kirjoittaa vielä yksi mukavuudenhaluinen ihminen. Ihminen joka kirjotti parinsa kanssa tunnilla paperiin että tyhmät ihmiset ärsyttää. En sano, että olisin mielummin aasi tai apina. Mutta mielummin ehkä eläisin vielä omaa lapsuuttani, jolloin kaikkea ei koettu näin sallituksi kuin nykyään.
Erilaisten työpaikkojen kautta, muutaman vuoden opiskelleena, harrastaneena, mitä vain, olen tullut siihen tulokseen että eniten minua ärsyttää ihmisissä OLETTAMINEN. Olettaminen johtaa liian usein mokailuihin, josta sitten lopulta kuitenkin syytetään sitä kenen ollaan oletettu tekevän jotakin. Ja kaikki tämä oltaisiin voitu välttää kysymällä.
No se siitä. Itse olen kantapäitteni kautta oppinut, että en oleta. En ikinä vaikka mieli tekisi. Aina voi ottaa luurin käteen ja kysyä.
Toinen juttu, joka nousi mieleeni tuosta laumaeläin-kommentista. Miksi me ihmiset emme voi olla yhtä rajattomasti ja ennakkoluulottomasti laumaeläimiä kuin neljällä jalalla kulkevat? Miksi joka porukasta löytyy aina joku sooloilija, oman edun tavoittelija, sääntöjen rikkoja? Tällä en tarkoita esimerkiksi työpaikoilla olevaa kilpailua, siellähän toimitaan yksilöinä. Enkä tarkoita tätä koko elämää koskevaksi laumautumiseksi. Mutta miksi silloinkin, kun ainoa vaadittava asia on tiimityöskentely, niin joku keikkuu siellä toisaalla ja sooloaa? Mistä se johtuu?
Tähän mulle kertokaa vastaus kiitos...
-Minna
Minnalle sanoisin että NIIINPÄ! Meijän kaikkien pitäis kai käydä joku kurssi nimeltään Toisen kunnioittaminen ryhmässä. Voi joskus antaa vaan olla vaikka luuliskin olevansa parempi ja viisaampi. pitäis osata vetäytyä :)
noniin mut sitte omiin aatoksiin eläimistä ja ihmisistä..
Mä tykkään animaatio-leffoista. Karhuveljeni Koda, hain tarina, nemoa etsimässä, kanan lento ja vaikkapa antz. Aivan loistavia!
Niissähän kuvataan niin sanotusti eläinten yhteiskuntia. Oon sitte lapsellinen tai mulla on liian hyvä mielikuvitus tai sitte oon kattonu liikaa asiasta kertovia luontodokkareita, miten vaan.. mut ainaki mä tykkään kuvitella et eläimillä oikeestikin on sellasia.
Vaikka ihminen onkin kulttuurievoluution ansiosta osannu rakentaa itelleen materiaalisen ympäristön, niin on eläimetki fiksuja. Tiiä vaikka jollain rotilla on valtavan hienot maanalaiset luolat, jota me ei vaan osata arvostaa.. :D
mutta mutta.. eläimet kommunikoi keskenään, mut ne ei tee sitä meidän kanssa. En todellakaan syytä niitä, en mäkään kommunikois meidän kans jos saisin valita! :)
Eräänlainen baabel tämäkin.
-petra
Minä olen ehkä niin naiivi ihminen että en suostu asettamaan eläimiä (tällä en tarkoita jokaista pikku hyttiäistä joka tuolla kesäisin pörrää) meidän ihmisten alapuolelle. Toki ne voivat joskus kakata ruokakupin viereen tai vaikka suorittaa eroottista nylkytysliikettä oman sisarensa häntään mutta ei se silti mielestäni tee niistä tyhmiä. Se nyt vain kuuluu niihin asioihin, joita koirat VOIVAT tehdä, suokaamme se niille ja tyytykäämme ihmiskunnan omiin (typeriin?) tapoihin.
Itse käyn päivittäin antoisia keskusteluita kaikkien lemmikkieni kanssa, myös 11-vuotiaan kanini. Ei, ne eivät puhu minulle ihmisten kielellä vaan erittäin selkeällä eläinten kielellä. Esimerkiksi ei yksikään ihminen luultavasti saisi minua itkun partaalle ja palaamaan tuhat kertaa takaisin eteisen ovelta pelkällä surullisella ilmeellään, mutta koirani saa. Ja se tekee sen joka kerta kun olen lähdössä ja se jäämässä yksin kotiin.
Mielestäni eläinten kanssa on joissakin tapauksissa jopa helpompaa kommunikoida kuin ihmisten. Jos opetat koirallesi pentuna että sinä olet sen emäntä ja pidät siitä hyvää huolta, saavutat hyvällä kohtelulla ennen pitkää sen luottamuksen, eikä se sen jälkeen lähde luotasi ja jätä sinua toisen emännän takia, kuten miehet usein. Se on silloin sinun lemmikkisi, eikä halua muita emäntiä. Koirat ehdollistuvat tiettyihin asioihin, ja se, että nämä asiat tehdään aina samalla tavalla luo niille turvallisuuden tunnetta ja luottamusta. On meidän VIISAIDEN ihmisten velvollisuus tuoda tämä turvallisuus ja hyvä vointi niille, jos kerran koemme olevamme tarpeeksi viisaita koirankasvattajiksi ja päätämme sellaisen itsellemme hankkia.
-Laura
Jarmo, aamen :D
Ensinnäkin voisin kiertää kyseisen pohdiskelun plänäyttämällä olevani uskovainen ja siten luottavani siihen, että Jumala on luonut ihmisen emmekä ole eläimiä, joten vertailu on sinänsä yhdentekevää. Silti, me olemme yllättävän samankaltaisia eläinten kanssa ja ehkäpä Jumala(huom! oma näkökantani) loikin meidät yhdeksi eläimistä. Sinänsä pidän alkuhistoriaa nykypäivään verrattuna pienemmässä arvossa. Oli miten oli, aina spekuloidaan ja päädytään vaan sanomaan: "näinkin voi olla".
Tärkein huomio tekstissä on mielestäni se, että ihmisestä on tullut tai hän on aina ollut ylimielinen muita lajeja kohtaan. Meitä toki silti kutkuttaa kovasti kirjailijoiden ja ajattelijoiden tekstit, joissa esimerkit tulevatkin arkielämästä, eläimistäkin. Esimerkiksi tuo keppiä hakeva koira on suuri esimerkki lojaaliudesta. Toisaalta eihän sitä tiedä, kuinka paljon se koira on hedonisti(tai sarkastinen) hakiessaan sen kepin viidettäkymmenettä kertaa omistajansa käteen. :) Mielestäni eläimet ovat me ja me olemme eläimiä. Me olemme maapallo ja maapallo on me.
ja pimu on tod. peto! ;)
- Jaakko Kulmala
Lähetä kommentti