Velvollisuusetiikan tietopläjäys

Velvollisuusetiikka

Velvollisuusetiikka eli deontologinen etiikka on oppi, jonka mukaan tietyn teon moraalinen arvo määräytyy tekijän teon motiivin perusteella, ei itse teon tai sen seurauksen mukaan. Deontologinen etiikka keskittyy näin ollen siihen, MIKSI joku teko tehdään. Opin mukaan velvollisuudesta tehty teko on oikein. Vaikka teon seuraus olisi toivottu, se ei yksinomaan merkitse sitä, että teko olisi hyvä.

Immanuel Kant (1724-1804)

Kant oli merkittävä valistusajan filosofi ja vaikutusvaltainen ajattelija. Hän oli hyvin säntillinen mies, joka noudatti joka päivä samaa, tarkkaa aikataulua.

Kant oli velvollisuusetiikan kannattaja ja hänen tunnetun moraaliteoriansa ydin on kategorinen imperatiivi.

Kategorisen imperatiivin mukaan teko on moraalisesti hyvä, jos sen voitaisiin toivoa olevan yleispätevä laki.

• Teorian mukaan ketään ihmistä ei saa käyttää pelkästään välineenä. (esim. orjuus väärin) Kukaan ei saa erioikeuksia.
• Kategorisen imperatiivin mukaan ihmisen on toimittava oman itsensä täydellistämiseksi ja muiden hyvinvoinnin lisäämiseksi.
• kantin teorian mukaan kategorinen imperatiivi on normi, joka pätee olosuhteista riippumatta.
• Kantin moraali jakautuu positiiviseen ja negatiiviseen velvollisuuteen: Positiinen velvollisuus on velvollisuus toimia normien edellyttämällä tavalla auttaakseen muita. Negatiivinen velvollisuus on velvollisuus noudattaa kieltoa ja olla loukkaamatta muiden oikeuksia.
• Teos: Moraalinen metafysiikka

John Rawls (1921-2002)

John Rawlsin kaksi oikeudenmukaisuuden periaatetta, oikeus vapauteen ja eroperiaate ovat velvollisuuseettisiä. Rawlsin mukaan (eroperiaate) esim. taloudellinen eriarvoisuus on oikeutettua silloin jos sitä seuraava tilanne on vähäosaisemmille parempi kuin muutoin.

Muita deontologisen etiikan ajattelijoita: Thomas Nagel, Thomas Scanlon, Frances Kamm

Kritiikkiä velvollisuusetiikkaa kohtaan

Velvollisuusetiikan mukaan henkilön A pitää aina toimia oikein, vaikka lopputulos ei olisikaan hyvä. Voisi tapahtua vaikka seuraavaa:

1. Pekalla on nälkä. Pekan isällä ei ole rahaa ostaa ruokaa, mutta hänellä on velvollisuus pitää pojastaan huolta. Pekan isä päättää varastaa ruokaa.  --> Teko on eettisesti oikein, koska Pekan isän velvollisuus on huolehtia poikansa hyvinvoinnista. Varastamisesta tulee "oikea" teko.
2. Rikas mies antaa köyhälle leipää. Köyhä syö, ja tukehtuu.  --> Teko on eettisesti oikein, ja on aivan sama, tuleeko köyhä onnelliseksi vai tukehtuuko hän. Moraalinen arviointi kohdistuu teon motiiviin, ei seurauksiin.

Asioita tarkastellaan yleisesti, eikä tapauskohtaisuutta oteta huomioon: joskus velvollisuuden noudattamisella voi olla katastrofaaliset seuraukset. 

1. Saksalainen suostuu piilottamaan juutalaisvainojen aikana juutalaisperheen kotiinsa. Poliisin tullessa ovelle kyselemään juutalaisperheen perään pitää saksalaisen ratkaista kahden väliltä: joko kertoa totuus ja saattaa juutalaisperhe surman suuhun (noudattaa velvollisuuttaan puhua totta), tai pelastaa perhe livauttamalla pieni hätävalhe. Velvollisuusetiikan mukaan oikea ratkaisu olisi totuuden puhuminen. Teon seuraukset olisivat kuitenkin kohtuuttomat.

Immanuel Kantiakin kritisoitiin juuri tästä: pystyisikö Kant itse puhumaan totta jos esimerkiksi hänen veljensä henki olisi kyseessä? Tarinan mukaan Kant vastasi teoriansa mukaisesti, hän olisi pysynyt totuuden puhumisessa, veljensä elämästä huolimatta.

Tekoja ei voida asettaa yhteiseen mittariin. Vertailusta tekee mahdotonta juuri kunkin teon yksilöllisyys.

-Aliisa, Hanna ja Tiia

Vapaa tahto - fiktiivinen käsite?

Pohdittaessa ihmisten ja eläinten eroavaisuuksia, tuli aika vahvasti esille ajatus ihmisen vapaasta tahdosta. Tämä käsite on kuitenkin monella tapaa ongelmallinen. Monet tutkijat (mm. Benjamin Liebet) ovat esittäneet todisteita, joiden mukaan ihmisen aivot tekevät itseasissa päätöksen ennen kuin ihminen tietoisella tasolla tekee valinnan. Tutkimuksissa on myös voitu osoittaa, että manipuloimalla ihmisen aivoja, saadaan ihmisessä aikaan reaktio, esim. käsi liikkuu, ja ihminen uskoo siitä huolimatta tietoisesti itse liikuttavansa kättään.

Vapaata tahtoa puolustavia argumentteja on helppo keksiä: Väitän vaikka valitsevani juuri nyt kirjoittavani vapaata tahtoa käsittelevän kirjoituksen. Ei ole kuitenkaan mikään sattuma, että istun tässä kirjoittamassa: olenhan kurssilla jonka suoritukseen kuuluu tähän blogiin kirjoittaminen. Myöskään syyt tämän aiheen valintaan ja tähän ajankohtaan eivät ole sattumanvaraisia: Halusin kirjoittaa aiheesta, jonka uskon provosoivan keskustelua - toiseksi olen tämän jakson koulutehtävissä pahasti jäljessä, ja paikatakseni huonoa omaatuntoani ryhdyin kuin pakon edessä tekemään tehtävistä mielenkiintoisinta. Näyttäisi siis siltä, että vaikka valitsen vapaasti, mitä teen, valintani on samalla myös loogista seurausta aiemmista tapahtumista.

Tällainen deterministinen näkökanta, jonka mukaan kaikki ihmisen toimet tapahtuvat syy-seuraussuhteessa, ei jätä paljoa tilaa vapaalle tahdolle. Determinismiä puolustaa ajatus ihmisten mukavuushakuisuudesta: ihmisten toiminta on lähes poikkeuksetta jollain tasolla itsekästä. Ihminen ei pysty toimimaan tavalla, joka ei tuota jonkinlaista mielihyvää tai tyydystystä (ihminen voi perustella esim. epämiellyttävän työn siitä saatavalla korvauksella). Todistaakseen toisin joku voi esimerkiksi yrittää katkaista kätensä sahalla. Se olisi täysin irrationaalista ja selkeä merkki vapaasta tahdosta (tai vakavasta mielenhäiriöstä)? Mutta jos saa tästä kirjoituksesta kimmokkeen sahata kätensä todistaakseen kykenevänsä vapaaseen tahtoon, kumoaa samalla tekonsa todistuarvon: kätensä katkaisseen aivot yksinkertaisesti totesivat, että eniten mielihyvää tässä tilanteessa tuottaa vapaan tahdon todistaminen (hinnalla millä hyvänsä).

Tällaista determinististä näkökantaa kannatti myös askeettifilosofi Spinoza, jonka mukaan valinnanvapaus, kuten myös tunteet ja halut ovat kaikki deterministisiä. Todisteet determinismin puolesta (vapaata tahtoa vastaan) tuntuvat ylivoimaisilta. Kaikki tämä jättää kuitenkin kysymyksen: jos kaikki elämässämme on ennalta määrättyä, ulkoa ohjattua ja meidän vaikutusvaltamme ulottumattomissa, miksi edes yrittäisimme elää? *kaatuu maahan, älisee ja kuolaa*

-deus ex aureum

Fenomenologisen antropologian puolesta..

Olen tätä pohtinut ja palaan aina viimein tähän samaan fenomenologian vaikutukseen elämässämme. Uskon vahvasti, että ihminen määrittyy sen mukaan miten hän elää ja suhtautuu tai suuntautuu maailmaansa. Meihin vaikuttavat inhimilliset asiat kaikista eniten, juuri ne, jotka eivät näy tilastoissa. Me väsymme, me rakastumme, me eroamme, me muutumme alituiseen ja olemme itse vaikuttamassa inhimilliseen muutokseen, sekä meidän on hyväksyttävä ulkopuoleltamme tuleva inhimillinen muutos. Jos joku läheisemme kärsii, on se kipu meissäkin. Jos joku iloitsee läheisyydessämme, tarttuu se ilo meihinkin. Ihminen pystyy paljon vaikuttamaan elämänsä kulkuun ja sen laatuun. Voimme miettiä elämän eri aspekteja ja kuinka ne toteutuvat omalla kohdallamme. Onko meillä sosiaalista elämää riittävästi? Elänkö terveesti? Muistanko pitää huolta itsestäni ja läheisistäni? Ja miten nyt kukin mittaa kohdallaan omaa pärjäämistään ja määrittää onnensa tai epäonnensa. Me saatamme oman mittapuumme mukaan julistaa jonkun onnettomaksi, vaikka hän osaisikin itse katsoa elämäänsä hymyillen. Mielestäni siis arvokkainta ja eniten meistä kertovaa on se, mikä jää pinnan alle. Se mikä ei näy tilastoissa tai aina edes itsellemme.
-MarjaH.

Tiedetään, tiedetään

Jokaisen pelikauden alussa Jaska Jokusen rituaaleihin kuuluu potkaista palloa.
Jaska Jokunen tietää, että Tellu vetää pallon pois alta ja hän lentää selälleen.
Joka vuosi Jaska potkaisee, ja päätyy selälleen maahan..

Satu

Jätkä on eläin ja pimu on peto!

Terve vaan.

Täällä sitä vaan pohdiskellaan yleviä filosofisia aatoksia ja jaetaan mielipiteitä, joista suoraan sanottuna kaikki ovat aivan yhtä vääriä. Voin väittää näin, vai voinko? No hitto, miksen voisi. "Te ette tiedä mitään, minä vielä vähemmän." No joo... Otsikkoon palatakseni, en aio kaupitella hassunhauskoja kuvatekstipaitoja, vaan miettiä näin puoliääneen mustaa valkoisella, että mikä ihminen on.

Ihminen on olio. Eläin? Sitä samaa solumössöä kuin kaikki muukin, ei enempää eikä vähempää. Eikä ihmisen käyttäytymisessä juurikaan ole eroa ns. alempiin elämänmuotoihin. Ajatellaan, että olemme reilusti muita otuksia kehittyneempiä, koska osaamme tehdä sitä sun tätä ja plaa plaa. Ihminen on vain siinä mielessä ristiriitainen otus, että vaikka onkin laumaeläin, silti yritetään erottua laumasta kaikin mahdollisin keinoin. Yksin ei pärjätä ja joukossa tyhmyys tiivistyy.

Miksi ihmeessä ihmisen ajattelua pidetään jotenkin erikoisena? Aina kun heittää koiralle keppiä, niin tuumaa, että onpas tuo tyhmä ja yksinkertainen otus, kun joka kerta se sen kepin käy hakemassa. Mitäs jos koira miettiikin, että eikö tuo yksinkertainen idiootti osaa lopettaa tuota viskomista, mitä hauskaa siinä on? Miettikääpä sitä, kumpi siinä tilanteessa loppujen lopuksi on se, joka haukut ansaitsee. Tiedostamme asioita ja itsemme, ajattelemme, suunnittelemme, osaamme odottaa kuolemaa... Selvää pässinlihaa, vai? Joku voisi kysyä, että mistä tiedämme, mitä eläinten päässä oikeasti liikkuu? Voimme vain olettaa. Onko olettaminen mitenkään erityisen fiksua? Joku viisas on sanonut, että luulo ei ole tiedon väärti. Silti ihminen on aika kova poika olettamaan kaikkea, ja samalla pitää itseään niin hirmuisen fiksuna. 

Väitetään myös, että ihmisten keskinäiset suhteet ovat paljon monimutkaisempia kuin yksinkertaisilla eläimillä, ihminen löytää asemansa yhteisöstä ja tekee sitä mitä osaa parhaiten. Eläimetkö sitten ei? Ei ole mitenkään tavatonta, että laumasta löytyy yksilöitä eri rooleihin, kuten tunneillakin kävi ilmi. Myös eläimillä on pakko olla jotain tunteita. Vai kuinka muuten pystyy selittämään sen, että esimerkiksi joutsenilla on elinikäinen kumppani. Jos se kerta on eläimille hälläväliä muulloin kuin kiima-aikaan, niin aika jännältä kuulostaa. Monet eläimet myös tiedostavat kuolevansa. Olette varmaan kaikki kuulleet mm. elefanttien ja valaiden nk. hautausmaista? Jotkut eläimet vaeltavat tiettyyn paikkaan kuolemaan, tai etsiytyvät sellaiseen paikkaan, mihin on hyvä kuolla. Väittäisin kokemuksieni perusteella, että esimerkiksi vanha kissakin tietää milloin on loppu lähellä.

Jos ihmiset kerta ovat niin älykkäitä, niin miksi meillä on niin hirmuinen kiire todistaa omaa tyhmyyttämme? "Ei viisas puhumalla viisaammaksi muutu." Millä perusteella ja millä oikeutuksella kuvittelemme olevamme jotenkin ylempiarvoisia kaikkeen muuhun elävään nähden? Ei voida todistaa etteikö eläimillä olisi tunteita, ei voida todistaa etteivätkö eläimet pystyisi ajattelemaan. Eläimet kommunikoivat, jotkut lajit jopa sitoutuvat samoin kuin ihmisetkin. Monesti jopa vielä kestävämpään suhteeseen, kuin mihin meidän yliälykkäät aivomme pystyvät. Lisäksi tässä vielä tuhotaan omaa asuinympäristöä sen minkä ehditään, ei hyvää päivää. Yli-ihmiset, jumalankaltaiset... Paskapuhetta, sanon minä.

Ihminen on vain eläin, nisäkäs, siinä missä muutkin. Ihminen vain sattuu olemaan ainoa, joka on erehtynyt koristelemaan elämäänsä kaikella turhalla. Olisihan se ihan liian yksinkertaista vain syödä, nukkua, elää ja sutaista lauman parasta naarasta kerran vuodessa. Onhan elämä salarakkaiden, tositv:n, liikalihavuuden, maapallon tuhoamisen ja ylenpalttisen mässäilyn kera paljon mielenkiintoisempaa. "Siis mä en varmaan selviis hengis ilman mun puhelinta!!" - no helevetin hyvä, sano tuo niille kivikauden alkuihmisille, jotka pärjäsivät mainiosti ilmankin. 

Eipä siinä, pikku meteoriitti voisi tehdä tällekin pallolle vaihteeksi ihan hyvää. Tai vaikka hiukan yli kuukauden kestävä järjetön tulva. Niitä odotellessa...

t: jaamou

ps. Älkää peljästykö, sillä tuon teille ilosanoman. En omista asetta enkä aseenkantolupaa. Enkä pure.

tietoa tietoa...

tiia täällä vähän ihmettelee internet-tekniikan tunnilla moi. ekaksi, jos joku osaa koodata, saa auttaa. voin jo heti alkuun luvata taattua tiiapohdintalaatua, ehkä tulen illemmalla korjaamaan näitä juttuja ettei niin paljon nolota. silloin voi olla jo ajatuskin mukana. mutta aloitetaan pohjalta, voin päästä vain ylöspäin! mutta tarkoituksenanihan on vain hämmentää teitä kaikkia, joten olkaa hyvät. ja lopputulokseen tässä ei sitten päästä, ihan turha mitään sellaista odottaa.

viime tunnilla puhututti tieto. mitä se oikeastaan on ja mistä sitä saadaan? ylipäätään, tarvitsemmeko me tietoa?
minä en kyllä osaa vastata. filosofian tunneilla on ennenkin tullut vastaan idea ajattelun heittämisestä romukoppaan. alkaa vaan oma elämä turhauttaa kun elo on kuin hattaran syöntiä. kivaa mutta kuitenkin tyhjää täynnä. minä en nimittäin tiedä mitään. tietoa ei kai voi saada aistihavainnoilla, sellainen olo jäi ainakin edelliseltä tunnilta. omaan päähäni en sen vertaa luota että voisin itse sanoa keksineeni jotain, mikä täyttäisi tiedon suuret saappaat. olenko siis täysin tiedoton?

jos elämääni ei mahdu tietoa, niin qué, mitäs sitten? kukkasista ja suklaasta saamani riemu ja siitä saatu "tieto" (että tämä on niin hienoa) ei ole maailmanlaajuista, (edes herra P ei taida ihan "tietää" samoja asioita kukista ja suklaasta kuin minä) sillä monella voi olla asioista muuta "tietoa". "tieto": "kukkaset on ihania" voi toisessa aiheuttaa väristyksiä, sillä hän tietää ettei asia ole niin. hänellä on allergia, ja hän tietää että "kukkaset ei ole ihania, ne kutittaa". kokemukset kukkasista ja suklaasta ei siis tiedon valtatiellä paljon näyttäydy, sillä joku toinen heppuli pystyy minun tietoni aina kumoamaan. matematiikassakin tuttua, -a +a. ei siis ole aistihavainnoista apua. tai ehkä, en tiedä, alkaa vähän hajottaa jo tämä internet-tekniikka. kaikista kurjinta tässä jutussa on se, että elämäni siis koostuu näistä hassuista kukat ja suklaa-havainnoista. eihän se nyt haittaa, mutta noin filosofisessa mielessä...

järkitietoa, no matematiikka vaikkapa. mutta ei oikea elämä vain suju niin, ei ainakaan meidän taloudessa. tietyt reaktiot toisesta voi tietty "laskea", mutta ei nekään aina päde. nyt alkaa sapettaa, en edes tiedä onko filosofialla ja oikealla elämällä mitään tekemistä keskenään! EI sanon minä kyllä!

tarkoitukseni oli siis vain kysyä SINUN tietoasi: onko itsensä tiedostaminen (kukat ja suklaa, tiedättehän?) tietoa? (tosin taisipa opettaja kumota descartesinkin kuuluisan lausahduksen, "ajattelin, siis olen olemassa", viime tunnilla, joten tiedä sitten siitäkään. huhhuijaa tätä. ) voiko maailmanlaajaa, yleistä tunnettua tietoa edes olla olemassa, vai riittääkö subjektiivinen minätieto? jotkut asiat tietää aikaisemman tiedon perusteella, mutta mistä tuo mystinen aikasempi tieto on tullut? kerro sinä minä en tiedä.

ps. aliisa syö suklaata tuossa takana ja minä jos kuka TIEDÄN että se suklaa on hyvää.

"Yli-ihmisestä"

Friedrich Nietzche tosiaan kirjoitti vaikuttavia tekstejä "yli-ihmisestä" Übermensch. Hän loi esimerkin ihmisestä, joka seisoo kuin nuorallatanssija kuilun yläpuolella, alapuolellaan tavallinen kansa, harmaa massa. Yli-ihminen pyrkii erottumaan tästä harmaasta massasta oman erinomaisuutensa vuoksi. Ylhäällä ei kuitenkaan ole helppoa, hänellä on siellä kanssaan "ilveilijä", joka yrittää lannistaa häntä. Koska minua on aina hieman kiinnostanut mitä psykopaattien ym päässä liikkuu, palaan ajankohtaisen esimerkin turvin Jokelan tapaukseen.
"Ihmisyys on yliarvostettua"-lausahdus on tämän kaltaisen ajattelumallin slogan. Mm. tähän turvautui Jokelan koulun ammuskelija, kun etsi samastumisen aihetta elämälleen. Tämä nuori mies on hyvä esimerkki siitä, kuinka joukosta syrjäytynyt nuori (usein erittäin älykäs) luo itselleen ajattelumalleja sieltä, mistä milloinkin kykenee tarrautumaan kiinni, oli se sitten natsismi, milloin joku muu radikaali politiikan sara. Toki tähän tarpeeseen luodaan pohja epäonnistuneilla perhesuhteilla tai geneettisellä perimällä, ei nämä tapaukset itsestään ilmaannu. Mielekkyyden hakuisuudesta on päädytty mielekkyyden hylkäämiseen, jolloin luonnollinen itsesuojeluvaisto häiriintyy ja elämisen tarkoitus katoaa. Tästä päädyn taasen siihen, että geneettinen tai kasvatuksellinen vika johtaa mielisairauteen, sillä luonnonvalinta ajaa sairasyksilön omaan turmioonsa. Sinänsä ironista henkilölle, joka saarnasi sen toteuttamisesta, on itse luonnovalinnan uhri.
Kun häiriintynyt yksilö ei kykene samaistumaan tavallisiin nuoriin, hän etsii mallia muualta. Välillä tällaisia tilaisuuksia tulee kuin tarjottimella, kuten terrorismin vastaisen sodan alkaessa saapui terrori-iskujen takaa kytevä ideologia. Joku seurasi itsemurhapommittajien ideologiaa Suomessakin, Myyrmannin ostoskeskuksessa joitain vuosia takaperin, kun nuori mies räjäytti pommin. Kirja "Nuoren Wertherin kärsimykset" herättivät satoja vuosia sitten nuorten miesten itsemurhaepidemian, joka johti kirjan kieltämiseen sen antamien vaikutteiden vuoksi.
Haluaisin kuulla kommentteja tapauksesta ja yleisesti pohdintaa aiheesta. Voisiko esim pohtia sitä, miksi nuoret miehet ovat alttiimpia ääriaatteille, ja väkivaltaiseen ajatteluun, vaikka nuoret naiset ovat (ainakin Suomessa) keskimäärin masentuneempia ja useissa maissa alistettuja? Vai leviääkö ääriaatteet muotivirtauksena vielä naistenkin keskuuteen? Tai mieltä olette Nietzchen alunperin kristinuskoa kritisoivien tekstien väärinkäytöstä? Ihan mitä vaan;D
puupää metianomi

produktiivinen joutilaisuus?

Oletteko huomanneet itsessänne, että joutilaisuus saisi teissä luovuuden ja keskustelun viriämään eri tavalla kuin mitä kiireen keskellä? Omalla kohdallani olen huomannut, että tiettyyn luovaan tilaan pääseminen vaatii pysähtymistä ja itsensä kuuntelua. Parhaat keskustelut myös syntyvät yleensä hiljaisuuden jälkeen, kun on saanut miettiä ja pohtia rauhassa ilman häiriöitä. Joutilaisuus on paljon parempi termi kuin yleisemmin käytetty laiskuus, joka ei anna sanalle positiivista kaikua eikä mielestäni edes vastaa totuutta. Ihminen on harvoin laiska, se vaatisi koko ajatteluprosessin katkaisemista, jopa unissamme prosessoimme alitajuntaamme. Produktiivinen joutilaisuus viittaa juuri ajankäyttöön huolellisesti ja harkiten esim. tiedän, että suoriudun jostakin paremmin iltayhdeksältä kuin puolen päivän aikaan, joten palaan asiaan myöhemmin. Käyttäkäämme luovuuttamme keinona olla joutilas ja olkaamme joutilaita, jotta luovuutemme kukoistaisi, kun sitä kysytään!
-MarjaH

Testaa aivosi!

Heippa kaikki!

Testatkaapas kaikki, kummalla aivopuoliskolla operoitte! En mene takuuseen, että tämä testi on luotettava, tosi tai edes millään tavalla nyt oikeassa paikassa, mutta ainakin se on mielenkiintoinen ja tulokset ajatuksia ja kysymyksiä herättäviä.

http://www.news.com.au/perthnow/story/0,21598,22492511-5005375,00.html

Terveisin,
Irmeli(h)nne

P.S. Kommentoikaa vaikka tähän kirjoitukseen tuloksianne siitä, mihin suuntaan teidän tanssijanne pyörähteli.

P.P.S. Itselläni nainen pyörii ehdottomasti myötäpäivään, mutta harjoittelun tuloksena olen oppinut kääntämään pyörimissuunnan hetkellisesti vastapäiväänkin. Mielenkiintoista, eikö totta? :)

Filosofiaa 1.11.2007

Tuosta ensimmäisestä tunnista jäin pohtimaan sitä naisen ja miehen aikakäsityksen eroa. Väitehän oli että naisen aika on syklinen. Miksi näin on? Vainko sen tähden että naisen tehtävä on ollut lähinnä synnyttää ja hoivata lapsia vai onko taustalla muita yhteiskunnallisia syitä?
Kuukautiskierto tekee ainakin automaattisesti jonkunlaisen syklisen efektin naisen elämään mutta miten käy jos naisella ei syystä tai toisesta olekaan kuukautisia? Entä voiko miehen aikakäsitys muuttua sykliseksi ja mikä olisikaan syy siihen? Miten käy jos roolit vaihtuisivat. Vertauksena uranainen ja koti-isä.

Pohdiskelee -Caro-

Kaikki ihmiset ovat kuolevaisia - Sokrates on ihminen - Sokrates on kuolevainen

vai onko?

Ole vapaa ajattelemaan ja tuomaan tuotoksesi julki.

Olet tervetullut - vai oletko?