Olen kronologisesti myöhässä ( en tutkinut termiä, mutta siinä on aikaa meinaava sana ja logia peräkkäin, tarkoittakoot aikalogiikka nyt tässä tekstissä. ) aiheeni kirjoittamisesta ja korjaankin sen nyt. Ajattelin käsitellä kirjoituksessani aihetta jota itse pohdin usein ja josta opettajammekin mainitsi eräällä oppitunnilla suomalaisen kouluammuskelijan yhteydessä.
Uhkaavan introlopetuksen jälkeen pääsemme itse asiaan.
Kuinka pitkälle ajattelette elämäänne, tai sen tarkoitusta? Antakaa kun valotan mitä tarkoitan. Oletteko koskaan ajatelleet että loppujenlopuksi millään ei periaatteessa ole väliä. Miksi käydä koulussa, hankkia ajokortti, vaimo, 2 lasta ja farmari Volvo kun lopulta tulette kuitenkin kuolemaan.
Tämä on fakta: Kaikki mitä elämänne aikana teette tulee lopulta olemaan siinä mielessä turhaa, että vaikka työskentelette sen eteen kovasti vuosikaupalla tulette sen menettämään.
Miksi siis tehdä ylipäätään mitään, kun se on loppujenlopuksi turhaa? Olemme vain tilapäinen "lilluva massa" planeetalla ja sama jatkuu ja jatkuu, opettajaamme siteeratakseni.
Monien itsemurhien syy onkin tämä ajattelutapa, varsinkin, jos ei kyseisen ihmisen elämä ole edes hauskaa. Itse mietin tätä aihetta erittäin usein, mutta itselläni on turvatyyny sitä vasten, joka on yksinkertaisesti periaatteni ja näkemykseni "Kun tänne nyt on kerran tultu, niin tutkitaan ja kokeillaan nyt kaikkea sitten ja katotaan sit 'toisella puolella' mitä siellä duunais" pähkinänkuoressa niin että sen joku ymmärtää. Olen täten joko alitajuisesti tai rationalisoiden siis immunisoinut itseni kyseistä tummahkoa ajattelutapaa vastaan, mutta mietin seikkaa kyllä usein. Kuinka pitkälle siis ajattelette elämässänne, missä hetkessä elätte?
Jotkut elävät menneisyydessä, jotkut tulevassa, jotkut nykyhetkessä. Itse elän vahvasti nykyhetkessä ja ehkä hieman menneisyydessä, ajattelen pitkälle tulevaisuuteen aika harvoin. Mutta nykyhetkeni kattaa elämäni siitä hetkestä kun aloin tiedostamaan siihen hetkeen kun tiedostamiseni lopetan, ainakin tässä maailmassa. Ajattelen siis aina, -aina- koko elämän kattavasti. Esimerkkejä:
-Liukastun ja minulta murtuu häntä luu. Rationalisoin: Ei se mitään, ei se loppupeleissä ( elämäni kannalta. ) niin paljoa vaikuta.
-Kolaroin autoni ja uusi maksaa 500 000e ( en halua korjata vanhaa. ) Rationalisoin: Ei se mitään, ei se loppupeleissä ( elämäni kannalta. ) niin paljoa vaikuta.
Joku saattaisi vittuuntua tästä älyttömästi, jos hänen "elinhetkensä" rajoittuu konkreettisesti nykyhetkeen, eli siihen että ai perkele kun persaukseen sattuu. Toivottavasti joku tajusi tähänmennessä ajattelutapojen eron. Ajattelutapaani auttaa myös se että en ole materialistinen ihminen, kaikki rikkauteni ovat ilmaisia ja yleensä hengellisiä. Hyvän olon saa ilman rahaa, uusia vaatteita tai mitä tahansa, you name it. Ihmisluonto ja sen lievästi huvittava tapa epätoivoisesti nähdä kaikessa hyvät puolet vaikka oikeasti menisi huonosti auttaa myös asiassa. Tapasin Philadelphiassa spugen joka oli maailman onnellisin jätkä, chillasi vaan kadulla auringossa ilman minkäänlaista omaisuutta ja jutteli ihan normisti, ei ollut edes mielenvikainen tai mitään.
Goes to tell.
-Riku Norring
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Eihän tässä ajattelussa mitään vikaa ole. Itsekin pyrin elämään hetkessä ilman turhaa murehtimista. Varsinkin tulevan murehtiminen on mielestäni todella typerää; eihän sellaisessa tilanteessa voi nauttia elämästä ollenkaan. Ihmisten tulisi pystyä nimenomaan nauttimaan elämästä sellaisenaan. Kaikkien päälle sataa jossain vaiheessa paskaa, mutta mitä sitten? Jos kaikki maailman murheet ottaa omille olkapäilleen, tekee itse elämästään rankemman version mitä se voisi olla. Turha valittaa.
Perhe, auto, koti, lemmikkieläimet, harrastukset... Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Eiköhän tuo keskiluokkaisen elämän hankkiminen johdu ihan täysin siitä, että siihen olemme kaikki syntyneet ja sitä pidetään normina nykyisessä länsimaalaisessa kulttuurissa. Ei kyseiseen elämäntapaan pyrkiminen tee elämästä varmaankaan yhtään sen parempaa, kuin katujuoponkaan elämästä. Ihmisillä on erilaiset tavoitteet. Joillekin riittää katto päänpäälle, joillakin taas on oltava isompi auto ja grilli kuin naapurilla. Jotkin eivät jaksa välittää. Minä en jaksa välittää. Nauttikaa siitä mikä tekee teidät oikeasti onnellisiksi.
-Tatu Niskanen
Lähetä kommentti